Missä mennään kennään?

Nonni, on aikaa kun viimeksi on kirjoiteltu mutta asiaa koetetaan jatkaa edelleen. Meikäläinenhän kotiutui Eveä aiemmin Suomeen ja rupesin pian remppaamaan uutta kämppää. Tai siis lähinnä sellanen pintaremonttihan siitä tuli, kaverit ja sisko tuli välillä auttelemaan mikä oli suuri juttu. Siellä tapetinpalasten ja pölyn keskellä sitten patjalla nukuin, katsoin joskus illalla leffan läppäriltä, mitäpä siinä muuta, aamulla taas aloitin hommat. Varsinaisiin töihin samaan vanhaan raksa firmaan meninkin jo kuukauden päästä saavuttuani Suomeen. Sinne paluu oli virkistävää ja oli hienoa taas tavata vanha porukka ja päästä arki rutiiniin kiinni. Varmaan hassulta kuulostaa mutta tollasen puolen vuoden vapauden jälkeen ainakin mulle maistuu se vanha tuttu rutiini meininki :) Mikäs siinä, opettelin hommia taas ja oonkin jo taas päässy opetteleen uudempia ja haastavampia töitä, aattelin aloittaa myös ammattitutkinnon suorittamisen tänä vuonna, sitten saisi taas jotkut paperit.

Hankin meille perheenlisäystä Even poissa ollessa ja täysin häneltä salassa, nimittäin tällaisen sympaattisen koiranpennun, Indyn, elikkäs Indiana Jones :D Reipas vesseli, tänä päivänä jo 16 viikkoinen. Siskoni kanssa etsittiin netistä myytäviä pentuja ja hokasin sitten tän rodun, eli Pembroke Corgiin päädyttiin. No, sen kanssa opettelin parit päivät olemaan ja hoitamaan sitä, sisko taas kerran oli paljon sen hoidossa mukana kun Eve ei vielä ollut paikalla. Kiitos siitä hänelle :) Tänäpäivänä se osaakin jo tempun jos toisen ja sisäsiisteys hommakin etenee mielestäni kiitettävästi, vaikka se välillä jotain mielenilmaisu kusia vääntääkin minne sattuu, se on sentään vielä pentu vain.

Haettiin Eve Riihimäen asemalta hänen äidin ja veljen kanssa, olin kyllä innoissani kun eukko palaa kotiin :) Indy pysyi salaisuutena loppuun asti ja oli mahtavaa nähdä Even ilme kun siskoni kantoi Indyn korissa hänen nenänsä eteen. Sisko nääs hoiti Indyä sen aikaa kun olin Even hakureissulla. Niin ja sain kämpänkin rempattua hyvissä ajoin, jee jee! Suurkiitokset kavereille muuttoavusta sun muusta avusta kämpän kanssa :)

Kerkesin ennen Even tuloa palauttamaan mieleeni mitne se Suomessa ryyppääminen taas menikään, parina iltana siinä tuli otettua. Eka kerta kun kaverin kanssa alettiin purkamaan tapettia kämpästä perjantaina, vai lauantainako, muutaman Karhun kaveri toi tullessaan. Otettiin siinä pienellä työtauolla yksi, se sitten venyikin siihen ettei tapetti enää sinä iltana irronnut seinästä. Toinen ryyppäyskerta olikin sitten Wanaja festareilla, melkein hukkasin lompsanikin perskutarallaa sentään. Tietysti törmäsin kännipäissäni myös pariin tätiini jotka olivat kai lenkillä Ojoisilla päin, heh.

Monta kiloa kevyempänä ja laihempana saavuin Suomeen, porukka tuntui huomaavan sen. Muutama sanoi jopa oikein laihaksi ja mummokin katsoi kuin sairasta...No se ei tietenkään kohentanut mun itsetuntoa, aloin vaan tuntea oloni taas hieman pieneksi ja mitättömäksi, tämmösiä pieniä pää ongelmia mulla.. Joten päätin että enpä ole pieni enää kauan vaan rupean perkele sentään syömään ja treenaamaan oikein tosissaan!! Haaveiluni mennä nyrkkeilemään kaatui siihen, palasin siis keskarin punttisalille ja rupesin bodaamaan/voimailemaan. Tykkään kyllä touhusta tosissaan, tuntuu että innostun vaan koko ajan enemmän mitä kauemmin harrastan. Nää treenit ja ruokavalio asiat onkin nyt pyörinyt hirveästi mun päässä ja jotain irtiottoa alkaa taas välillä kaipaamaan. Täytyy kehittää jotain!

Eve meni sitten Forssaan opiskelemaan, sinne omaan yksiöön meni opiskelijataloon. Kirjoitan tätä tekstiä sieltä käsin. Paljon uusia tuttavuuksia on eukko taas tehnyt, se pystyi säilyttämään sen ilon ja innostuksen minkä minäkin matkan aikana koin. Upeeta!! Ei ole tarkoitus ruveta masistelemaan tässä päivitys tekstissa mutta kyllä meikäläinen on taas jo kokenut epätoivoa ja ahdistusta pariin otteeseen nyt kun arki pyörii, voi olla vuodenajat, voi olla ettei enää koko aika tule jotain uutta ja kiinnostavaa vastaan, voi olla ettei tää arkiintuminen ja rutiinit sekä bodailu olekaan mun juttu, who knows...Katotaan.

Kohta jo lokakuu, maanantaina Indy pitää viedä toiselle rokotteelleen, vien heti töiden jälkeen. Muutenhan Indy on Even luona Forssassa pääasiassa. Kuuntelen Joe Hisaishi musaa, tulee mieleen Japani ja anime, hieno fiilis :)