Intia Adventures

Linnunpesa huoneessamme Sunaulissa, Intia.
15.3.

Jalleen yhden pitkan ja rasittavan bussikyydin paatteeksi saavuimme Nepalin Bhairawaan,josta parin kilsan riksa kyyti Sunauliin,Intian rajalle.Viela Nepalin puolella soimme hyvin ja vaihdoimme loput valuuttamme Intian rupioiksi vielapa oikealla kurssilla.Sitten mentiin pikkuiseen Nepalin Immigration officeen aivan ennen rajaa,siella oli yllattavan paljon muitakin valkonahkaisia turisteja.Taytimme pari lappua,vilautimme passia ja sitten kappailimme kohti suurta porttia.Se oli niin iso,etta sen ali kulki kaikki kulkuvalineet ja ihmismassat,paalla luki WELCOME TO INDIA.Mentiin massan mukana lapi,HUPS,ihan kuin olis menny jostain aikaportista toiseen maailmaan.Lampotila tuntui rasittavan kuumalta.Liikenteen hulina aivan hirvittava,pakokaasut yskittivat,autot ja riksat toottaili koko ajan.Ihmisvilina ennennakematon jo nyt.Huh!Kaveltiin kamoinemme katua eteenpain,kunnes joku viittoi meita luokseen,huomattiin sen olevan Intian Immigration office.Aateltiinkin jo etta eiko tassa ole muka mitaan tarkastusta tai mitaan,etta voidaanko me muka vain kavella sisaan ja olla.Okei,eli mentiin toimistoon,joka koostui kaytannossa pitkasta poydasta kerrostalon syvennyksessa kadun puolella.Taytettiin laput,naytettiin passit,ja sit olikin jo yks haissi kyselemassa mihin hotelliin mennaan,seka koko ajan joku kysyi halutaanko bussi tai taksi kyyti muihin kaupunkeihin.No,mentiin tsekkaan hotelli joka oli aivan piilossa sivukujalla,mutta lahella katua.Se oli halpa mesta mutta aika huonossa hapessa,tingimme viela hinna 200sta 180 rupiaan ja otimme huoneen haltuun.Tosin,yksi nuori herra joka tyoskenteli hotellissa,kaytti huonetta flirttailuun jonkun vastapaisen talon tyton kanssa.Kaveri tulikin pari kertaa koputtamaan oveen jolloinka tietenkin avasimme ja tyyppi syoksyi aina kyylailemaan ikkunasta ulos.Piti kerran oikein pyytaa sita poistumaan kun se vaan seisoi keskella huonetta reagoimatta meihin,virne naamalla.Omituinen mutta hassu tyyppi.Huoneessa asusteli myos gekko eli lisko,semmonen ihan kivan kokoinen ja vikkela tyyppi,joka kiipeili pitkin seinia.Yhteen pikku ikkuna-aukkoon oli myos pikkulintu tehnyt pesan.Ihan kun olis kattonu pikkutelkkaa jossa lintu touhuaa pesassaan.Illalla kaveltiin pimeella paakadulla ja todettiin etta taalla kylassa ei ole mitaan,siispa next day hypataan bussiin kohti Gorakhpuria.


16.3

Aamupalalla kaytiin parissa pikkukojussa,ravintoloita ei nakyny,vaikutti muutenkin paikalta johon turistit ei jaa hengaileen.Ei kylla mekaan haluttu jaada.Lahettiin metsastaan bussia, se loytyi nopeasti tienvarrelta ja niita lahtee aima tasatunnein jonnekin. Saatiin esimakua Intian meiningista heti, kun saavuimme busseille, kymmenkunta aijaa huutaa ringissa ymparilla kilpaa tyyliin: "Se ei ole paikallinen bussi, tama on!" "Se maksaa enemman, tuo on valtion bussi!" jne jne... Paa kylmana keskityimme yhteen tyyppiin kerralla ja kysyimme mihka se bussi menee ja paljon kustantaa. "gorakhpur, 57rupees!" Selva, siis kyytiin, muut huutakoon mita lystaa. Tilanne meinasi kylla kehkeytya semi-hankalaksi mutta harvinaisen hyvin klaarattiin homma. Pitaa vaan ottaa ihan rauhassa, se pitaa muista aina. Bussi olikin jo jossakin valissa matkaa ihan taysi, eli sillipurkki lievasti ilmaistuna. Oli mukava katsella maisemia, ei enaa vuoria van ihan tasaista vihreaa peltoa seka tietenkin ihmisten asumuksia. Valissa tuli metsaakin jossa meni apinoita seka sikojakin pesueellinen, tietenkin lehmia on joka paikassa, se kun on pyha. Katukuvassa niita onkin jo nahny niin paljon, etta se on jo arkipaivaa. Totuttiin jo elikoihin Nepalissa. Siellakin ne kirmaa vapaana. Lehmat on pyhia mutta koiria potkitaa, kiusataan ja kidutetaan ihan surutta. Siihen ei vaan totu.
NO mutta saavuttiin ehjana Gorakhpuriin, loydettiin "halpa" majoitus iso juna-asemaa vastapaata, niinkuin kaikki muutkin hotellit on sita vastapaata. Taalla tata populaa nayttakin olevan jo ihan keleesti! Tallaisia vaenpaljouksia ja sekamelskoja ollaan nahty vaan Intiassa. Yritettiin saada toi meidan valtaisia sakki, jossa ylimaaraista kamaa, postitettua mutta jai tekematta. Selvitettiin kylla parista postitoimistosta miten homma toimii. No on niita posteja muuaallakin. Tosin arsyttaa kantaa noita ylim kamoja joka paikkaan.
Tosiaan yksi kokonainen paiva vietettiin Gorakhpurissa, huomenna mennaan Kushinagariin bussilla aamulla, pikkukyla johon Buddha kuulemma kuoli. Pyhiinvaelluskohde siis. Joo mutta kaytiin taalla Gorakphurisssa paivalla riksareissulla, todettiin ettei jakseta olla taalla. Ei minkaanlaista rauhan mestaa. Kauhea elama koko ajan joka puolella.
Taalta Intiasta pitais loytya kuulemma rauhallisempia kylia jostain,ehka... Kaiken kaikkiaan ei viitti sanoa Intiasta viela mitaan lausuntoa parin paivan kokemuksella. Ehka sit muutaman kuukauden paasta.


17.3.

Saavuimme Kushinagariin, paljon pienempaan kylaan kuin edellinen, kaikin puolin (n18 000 as.) Kaitsun rinkka uhka hajota kasiin, pitais sitakin yrittaa fiksailla. No anyway, taa uusi kyla on mieluisa tuttavuus. Taalla on yks paakatu, jonka varrella sijaitsee kaikki putiikit, temppelit, bussiasema, koulut jne. Paljon on peltoa ja puitakin. Loydettiin itsemme burmalaisesta buddhalaisluostarista, jossa ne tarjoaa myos majoituksen. Munkit tarjosi lounaan joka oli perinteinen intialainen thali eli riisia, curreja, kasviksia, kaiken maailman tahnoja, kuivattua katkarapua....
Munkit tuli juttelemaan kaikkea ja ihmetteli kuinka vahan kaikkea me syotiin. OLtiin naas puhkim taas kerran rasittavan bussikyydin jalkeen. Ruokahalu oli kadonnut taysin molemilta, myohemmin otettiin paikkarit meille annetussa vaatimattomassa huoneessa. Oli viritettava hyttysverkot, kun noita pikku paholaisia vilisee taalla. Eve jatkoi makoilua kun Kaitsu kavi illalla syomassa pari hyvaa samosaa ja pahkinoita. Taman pikku iltapalan hinnaksi tuli alle 50 senttia, halbaaaaaa!
Kaitsulla on ongelmia ruokahalunsa kanssa, taa ruoka on niin kovin erilaista kuin mihin on tottunu, liian mausteista usein mutta kylla han ruokansa syo, vaikkakin vahan. Epailee laihtuvansa 50 kiloiseksi riisitikuksi. Mut taa kyla tuntuu kivalta. Katsotaan mita tulevat paivat tuo tullessaan.


18.3.

YKs mainitsemisen arvoinen tapaus sattui pari paivaa taaksepain, kun miehet taalla tuijottaa Evea hapeilematta niin kuin muitakin lankkarinaisia tietty, niin kerran yks parivaljakko pyoralla hurahti ohi ja jai tuijottamaan taakse paat ympari kaantyneina fillarin jatkaessa kulkuaan. Sit ne tietysti tormas edella olevaan pyorailijaan ja toinen niista pyorailijoista kaatuikin. Ihan oikein niille! Muutenkin nain muutaman paivan jalkeen me molemmat aletaan kokea olomme hieman ahdistavaksi ja nain ollen tulemme vihaisiksi ja riidanhaluisiksi (paikallisia kohtaan). Tama johtuu tietenkin ihmisista ja niiden kaytoksesta meita kohtaan. Hassua etta meilla on hirveasti kayttaytymissaantoja tahan maahan mutta nailla ei tunnu olevan mitaan. Suht rauhassa ja helpolla miesmatkustajat kylla selviaa niinkuin Kaitsu eilen totesi kavelllessaan yksin Kushinagarissa. Ei mitaan hairioita tai tuijotusta. Se oliskin huolestuttavaa jos kaikki miehet tuijottais sitakin ;)
Monta kertaa on tehny mieli huutaa rumasti kun syodaan ja joku tuijottaa metrin paassa herkeamatta. Ei tata voi ymmartaa, ellei oo itse nahny ja kokenu. Kulttuurisokki taitaa olla paalla.Pitaa yrittaa olla kova ja karistaa se pois, ei tassa muu auta. Mietittiin vahan ett viittitaanko menna hengaileen isoihin kaupunkeihin ollenkaan, niinkuin Delhi, Mumbai, Kalkutta, kun tiedetaan mika siella odottaa. Ainakin hirvittava kaaos. Voi olla etta kaydaan pyrahtamassa nopeasti kattomassa nahtavyydet. No ei osaa viela sanoa, mieli on viela niin sekava kaikesta tasta. Aateltiin myos seuraavat paivat viettaa taalla, luostarin rauhassa. Kokeillaan jos paasis osallistumaan munkkien paivittaisiin askareisiin tai ihan vaan auttaan. Naa munkit on kylla mukavia, tosi auttavaisia ja pirteita. Tarjoo illalliset ja kaikki. Puuhailee vaan omiaan eika edes tuijota. Monella tuntuu olevan kannykka (paremmat ku meil!), sit ne soittaa niilla musaa. Ekana iltana eli eilen oli pienet teknobileet. xD Voi etta, on se silti jotenkin koomista.
Kiva, iski meihin molempiin sitten ankara turistiripuli. Se oli odotettavissa, ihme etta se tuli vasta nyt kun ollaan syoty vaikka mita. Ihanaa, 30-70 % Intian matkailijoista saa tan kivan ripulin 2 viikon sisalla maahan astumisesta. Kun nakee miten astiat "pestaan" eli hangataan paskasilla kasilla, paikallisella vedella ilman pesuaineita, viimeistellaan pyyhkimalla tiskiratilla. Jarisyttavaa. Ruoka saattaa myos seista tovin, kokki on unohtanu pesta katosensa kunnolla, lannassa hetki sitten rypeneet karpaset perustavat yhteiskunnan annoksemme paalle... RIpuli voi tulla melkeinpa mista syysta tahansa.
Vietimme siis vaikean yon, seka kuivan ja lahes ruoattoman paivan. Olo siis hyvin huono. Toivottavasti huomenna olemme terveita. Kipeana olo vie kylla fiiliksen ihan taysin.

Yks munkki oli juuri ajanut paansa siloiseksi, Kaitsu sanoi (ihan vaan keskustelua luodakseen) "Hei! Sun tukka lahti!"
Vastaus: "Niin... Olen munkki."


Tekohymya Kushinagarissa, Intia.


19.3.

Herattiin kuudelta aamulla kongin kumahdukseen. Mika ihme se oli!?
Se merkitsi aamupalaa. Mentiin syomaan hyva nuudelisetti ja kahvit paalle. Molemmilla oli hieman parempi olo.
Lahdettiin kavelemaan paakatua pidemmalle katsomaan muita luostareita ja temppeleita, Matkan aikana vastaan tuli yhtakkia kauhean kokonen NORSU, aija selassa. Olis pitanyt ottaa kuva meidan ilmeista! Niita ei oltukaan viela nahty. Tiensivuilla oli paljon porukkaa toissa, ilmeisesti tekemassa kavelykatua, tiiliskivia oli joka paikassa. Muutama kersa tuli taas kerjaan rahaa. Ei annettu kun ei haluta rohkaista kerjaamaan.
Riisipelloilla porukkaa toissa, saa viela hieman viilea. Kaikin puolin mahtava aamu. Paadyttiin lopulta Ramabhar-stupalle. 15 metrii korkee punatiilinen rakennelma, jonka ymparilla siista puisto penkkeineen. Mentiinkin niille istumaan ja katselemaan kaunista ymparistoa seka rukoilevia ihmisia. Oli kylla mukavan rauhaisaa. Tassa paikassa ilmeisesti BUddha krematoitiin. Tosi pyha paikka siis.
Paluumatkalla mentiin meditointi puiston halki meitin luostariin, juuri soivasti lounaalle. Oli kylla taas hyva setti katettu. Sikana ruokaa, riisia, soppaa, pienia kulhoja eri mausteilla ja vihanneksilla, kanaa, kuivattua kalaa ja katkarapuja, hedelmia, kekseja, teeta, kahvia... Tyytyvaisina ruokalevolle.

Tassa kun ihmiset on kyselly mist ollaan, on tullut hyvia tilanteita niinku:
"FInland? Hmm... I've never heard about it."
"Do they speak english or german in finland?"
"Are you from America or China?" Siis mita!!??
"Ooh!... England!"
"FInland?....Ooh Nokia!"
"aAH Fineland!" lausuen siis fainland EI finland

tassa muutama. :)

YLeensakin Finland kuullaan usein Englandina, joka on huvittavaa. Asian vieresta hieman: Tavattiin Annapurnalla Ghasan kylassa yks Argentiinalainen jatka, semmoinen pitka lungeissa kuteissa kulkeva hippiainen, joka on tyoskennellyt Hameenlinnassa keskiaikais markkinoilla , ja muutenkin tykkaa reissata Suomeen kesalla festareille toihin ym. Hitto maailma on pieni! Han kertoi suomen naisten olevan vahvoja, tosi vahvoja. Nauratti kovin :) Myohemmin nahtiin se Katmandussa, kun se tuskaili miten paasta Intiaan. TOivottavasti selvisi. No kai nyt, kun mekin selvittiin.

Oli tarkoitus kayda netissa tanaan,tyhjentamassa meidan taysi muistikortti mutta ei onnistunut kun on kaapelit poikki koko kylasta. Se taaaaaas lykkaanty.
Syotiin taas sitten illallien, muutama munkki istui meidan kanssa ja yllattaen nappasi meista kuvia kannykkakameroillaan. No sallimme sen seille, on ne sen verran mukavia. Munkit sano, et ylihuomenna saapuisi 70 vierasta. Kysyttiinm et voitaisko me sit olla viel taalla. Eitullu selvaa vastausta... Mutta vahan mietittiin josko sit ylihuomenna poistuttais luostarista ja suunnattais ekalle junamatkalle Intiassa, Varanasiin.
Joudutaan muuten nukkumaan yllattaen makuupusseissa, silla saatanan lutikat eli bedbugit majailee meidan huoneessa ja imee verta meista, jattaen kutisevia paukamia jalkeensa. Ne voi vissiin olla aika yleisia halvoissa mestoissa, taytyy olla varuillaan jatkossa.


Burmalaisluostarin laheisyydessa oli tama buddhalaistemppeli, jossa kuolleen buddhan patsas makaa, Kushinagar, Intia.


20.3.

Yo oli hirvittava, kissat piti yolla hirveeta elamaa, sit koirat aamuyosta. Voi hitto, sit kongi jo kumahtikin. Kauhessa koomassa syomaan aamunuudelit.
Myrskykin tuli. Ei se kauaa kestany mutta oli kivaa vaihtelua katsella sadetta luostarissa. Kaitsua auttoin yhta miesta heittamaan pressun traktorin yli sadesujaksi. Koirat kirmaili joka suuntaan kun ukkonen jyrisi. Syotiin sipseja ja munkit toi pahkinoita. Varmaan ajatteli, etta viedaan niille jotain parempaa syotavaa. Eve jutteli eraan Itavaltalaisturistin kanssa, joka juuri tuli.
Tarjottiin salmiakkia ja turkinpippureita (kiitos Milja!) munkeille, ei oikein selvinnyt, tykkasko ne vai ei, mut todennakoisesti ei. Sit otettiin ryhmakuva ja vaihdettiin sahkoposti osoitteita x)
Lounaalla ilmaisimme lahtevamme seuraavana paivana Varanasiin. Luostarin ylin munkki sanoi, etta voitaisiin jaada viela viikoksi jos halutaan. Mahtava juttu mutta tultiin siihen tulokseen, ettei taa ole kuitenkaan semmoinen mesta missa jaksetaan hengailla pitkaan. Rauhaa ja mukava ilmapiiri loytyy, se mita etsitaan on kuitenkin: ranta, oma bungalow, kirjamesta, hyvia ruokia, joogaa ja musiikkia. Tod. nakoisesti nama kriteerit tayttava mesta loytyy Keravalta. Eiku siis Keralasta! ;)
Huomenna sitten matkustetaan taas uusiin paikkoihin ja Kaitsu paasee testaamaan korjatua rinkkaansa, jonka han toissa iltana Even avustuksella ompeli kuntoon. Oli jo vahalla ettei se kirottu rinkanrama lentanyt Gangesin syvimpaan kolkkaan.
Varanasissa paastaan toivottavasti eroon meidan ylim. kamoista. Hitto niiden rahtaaminen joka paikkaan hajottaa.
Oltiin kavelylla ja todistettiin onnettomuus: Pratka ajoi naista ja koulutyttoa paiten, ja ne lensi kuin leppakeihaat katuun. Joku mies pysaytti pratkakuskin, etta "alas kalpi mihinkahan!". Vakijoukko ymparoi kuskin, joka oli syystakin silminnahden paniikissa, muutama ihminen loi sita ja kaikki huusi jotain. Naimme miten pienta koulutyttoa kannettiin penkille makaaman, varmasti kavi jotain. Tie oli aivan taynna koululaisia, ei ollut mitaan rakoa mista olisi oikesti voinut ajaa. Nain siina lopulta kay, kun kaaos vallitsee liikenteessa ja hurjastellaan vakijoukossa, luottaen etta kaikki vaistyy sun tielta, kuin taikaiskusta.
Otettiin kiinan ja tiibetin hotelleista saippuoita, hammasharjoja, kampoja ym... Nyt eve jako niit tuolla pellolla missa kaveltiin. Ne ottikin kaiken innolla vastaan, nain myos kevensimme kantamuksiamme hieman.



21.3.

Tana iltana oli hauskaa,missattiin dinner joten painuttiin ulos samosalle.Juteltiin mukavan paikan pitajan kanssa kaikkea Intiasta.Huomattiin etta kadun toisella puolella valmisteltin haita,isot telta pystyssa ja musa pauhasi koko kylan halki.Sinne sain menna tsiigaan joten mentiin mukanamme paikallinen hyvin makea makeinen jonka raflan jossa oltiin,pitaja,antoi meille.Kavaistiin haa alueella jossa tosiaan vasta valmisteltiin.Lopulta alue tulisi olemaan ihan taysi vieraista,silla koko kylan 18000 paata on kutsuttu.
Kadulla tormattiin eilen tapaamaamme nuoreen munkkiin ja hanen farmerikaveriin,jotka kutsui meidat viereiseen puljuun teelle.Horpittiin chait,juteltiin ja naurettiin.Meilla oli tosi hyva fiilis ja Kaitsukin oli puheliaalla paalla.Vasynyt eli melkein kun humalassa ois x)Munkki oli 17v ja intialainen,ei siis MUNKKI munkki viela,vaan noviisi.Noin 20 vna ollaan munkkeja.Kaveri puhui hyvin seka englantia etta kiinaa,se ohjaakin ja opastaa valilla isoja chinese turisti porukoita.Tienaa alyttoman hyvat hynat siita,oli hassua kuulla munkin puhuvan raha-asioista.Jotenkin se on risti riitaista,no,silla onkin vasta kymmenen saantoa,varsinaisilla munkeilla 275(normi-ihmisilla on 5,nunnilla 9).Ehka se saa viel "vapaat"kadet rahan suhteen?Sen kamu eli maajussi tarjoili meille koko ajan karkkia jota se osti yhesta pikkukojusta.Mentiin sit kaheksan aikaan takas luostariin tekemaan pakkaus loppuun silla aamulla lahdetaan aikasin pois ja taytyy antaa luostarille lahjoitus ennen lahtoa. Ollaan saatu niin hyvaa kohtelua eettaa annetaan kohtuusumma massia kaikesta.Vasyttaa.....Eiku nukkumaan ystaviemme mosvitunkiittojen ja gekkojen kanssa.Jos joku elain tana yona molyaa niin me syodaan se aamiaiseksi.

22.3.

Tottakai joku koira taas piti elamaa ja heratti,voi helv.Painuttiin kuudelta aamiaiselle,riisipuuroa ja pahkinoita,hyvaa oli.Sit hyvasteltiin munkit ja painuttiin kamoinemme bussia kohti Gorakhpuria,taas sinne,oli oli ihmeen tyhja bussi ja matka kesti vain noin tunnin.Perilla suunnattiin juna-asemaa kohti.Asemalla mentiin ulkomaalaisten lippuluukulle,taytettiin lappu jossa kysyttiin nimet,kohde mika luokka jne.Byrokratiaa.Aika kivuttomasti saatiinkin sleeper liput,makso noin 2 euroo(5,5 tuntia) naamaa kohti.Ehka hieman halvempaa kun VR:n liput.Annettiin muuten luostarille lahjoitus,pieni summa kaikesta mmita siella sai.Ne otti sen vastaan,vaikkei rahaa tarvikaan,ne sano.Hiton VR monopoli!
Kaytiin syomassa aseman lahella aikaa kuluttamassa kun juna lahtee vasta 13.30.Hyva kun kaytiin Kushinagarissa rauhoittumassa,tuntui silta etta kulttuurishokki oli haihtunut,mielemme lauhkeat kuin pyhalla lehmalla.Kun aika lahestyi mentiin taas asemalle etsimaan junaamme,se loytyi lipun tietojen mukaan aika helposti.Kaikesta pienesta arpomisesta junan suhteeen vahan taisteltiin,Evella kun oli viela kovia vatsakipuja ja Kaitsu halusi menna junaan jo.Kiivettiin junaan menemalla kiskojen yli,Kaitsu kantoi kassit,Eve omansa kovana sissina!Huomattiinkin sen olevan turhaa hotkyilya kun juna siirtyikin ihan laiturin viereen,ei olis tarvinnu kiipeilla.(Ihan niinkuin Eve sanoi)No ei tiietty,ens kerralla tiedetaan.Otettiin paikat,taalla ei varsinaisesti ollut mitaan hytteja,ihan vain vaunu jossa on kaikille makuupaikka.Useimmat silti istu koko matkan penkeillaan.Kaitsu otti parin tunnin tirsat laukkunsa kanssa,kun ensin se sitoi rinkkansa pekkien alle ketjulla ja lukolla.Se kannattaa kun junissa on kuulemma varkaita kiiettavan paljon.Eve kuunteli IPodia ylimmmalla pedilla,siella saiki olla ihan rauhassa.Herattyaan Kaitsu jutteli aijan kanssa joka omistaa Imperial hotellin Kushinagarissa,semmonen okyhotelli johon ei budjetttimatkaajat eksy.Se oli mukava tyyppi,kyseli kaikkea Suomesta ja kertoi Iintian junista.Mm.ettei ikina pida ostaa mitaan syotavaa tai juotavaa junissa,ne voi olla ties miten huonoja tai huumatttuja.Pahus,just syotiin jotain kuivattuja juttuja ja juotiin teeta,oli mukava taas olla liikkeessa.Uuteen paikkaan meno on aina kivaa.Katselu ulos ikkunasta kun maisema vaihtuu.Juna olikin perilla just sillon kun pitikin,eli 18.30 niinkui lipussa lukikin.Ihme,kaikki kun sanoi ettei ne ole ajassa ikina ja ettei aikatauluihin kannata luottaa.Ainakin tama eka kerta meni just painvastoin,eli hyvin.Kun juna pysahty,oli jo pimeaa,oltiin vasyneita ja piti valmistautua riivaajia varten. Voi hitto! Niita olikin! Oltiin sovitu ettei sanota mihin halutaan vaik oikeasti tiedettiin jo mesta mihin halutaan, jottein ne yrita ukottaa meita jotenkin. No, ensin vaannettiin autoriksan kanssa hinnasta, siirryttiin kuitenkin "manuaali" riksaan. Aija polki kauheassa hiessa lastinsa kanssa. Voi hitto! Jotkut penskat heitti pimeydesta jonkun kiven Even poskeen! Se todellakin koetteli hanen rajojaan, meinaan jos olis ollu kavellen liikkeel niin sen penskan paa olis vaannettyna sen perseessa pienen kasittelyn jalkeen!
Oltiin jo muutenkin tanan rasittuneita matkasta tanne, ja sit viela toi! Tommoset tulee aina ihan sokkina, eika niihin kerkea oikein reagoimaan ajoissa. Riksa pysahty lahelle Vishwanath temppelia, mihi pitikin, jossa heti pirun riivajat tuli palattamaan. Niitten suut kay koko ajan, ihan mieletonta, olis kiva jos sielta joskus tulis asiaakin. Kaitsu sano sit yhdelle etta etsitaan yogi-lodgea. Se lahti johdattaan. Odotettiin et kai se mainostaa kohta jotain toista hotellia (josta se sais provikan, jos se sais meidat sinne) Veihan se piru meidat perille,suureksi yllatykseksi, eika edes pyytanyt rahaa. Lodge naytti hyvalta, huonekin jopa. Jaatiin siis tanne. Tuntuu paljon muitakin jaaneen.

Kaitsu simahti. Matkalla Varanasiin, Intia.


23.3.

Tanaan ei tehda mitaan, kunhan syodaan ja luetaan. Kaitsu lainasi ahmittavaksi Stephen Kingin "se" kirjan. Eve lukee isansa mukaan antamaa Tuntematonta sotilasta, ei olis uskonu etta lukee sita koskaan :D
Viime yona klo 3 a.m. pelastyttiin pahemman kerran. Meidan huoneeseen, Even sangylle pelmahti kitiseva batman eli LEPAKKO, eika ollu ihan mini. Vahan aikaa arvottiin, mita sille tekis, lopulta ansoitimme roskakorin sen paalle. Eve kantoi sen ulos vapauteen, ensin oi kuitenkin heratettava hotellinpitaja sikeasta unesta, jotta han olisi avannut oven lukon. Han oli selvasti ihmeissaan, ei meinaan millaan meinannu tajuta, mika meilla siella oli. Sanottiin lepakko, lentava hiiri, kriik kriik ja heilutettiin kasiamme. Noh, se kuitenkin avas oven (ajatteli varmaan etta saakelin hullut, heitan kohta ne tonne ulos). Ei oltu sisalla suostuttu avaamaan roskista, ettei se pelmahtais vapauteen. Kun ulkona naytettiin sisalto, se sano ettei siel ole mitaan. Mita ihmetta! Tais se pitajakin olla sokea kuin lepakko! No siella se oli, kallstettiin roskista kaiteen yli ja se lahti lentoon. Huh huh mika yo!
Ranskalaisia travellaajia riittaa tassa meidan paikassa. Onkohan taa niiden joku favourite pleissi? Huomenna uskomme menevamme tutkimaan Varanasia tarkemmin, kunhan ensin kerataan voimia tuota suurta tutkimusretkea varten.
Kaitsu tylsistyi ian hotellilla oloon ja kavi pikku tepastelulla kadulla. Karu todellisuus iski pian taas kasvoille, nimittain pirun riivajia tuli koko ajan heittaan lappaa. KAitsu yritti olla mukava ja vahan jutella, kuitenkaan ostamatta mitaan. Nimittain just sita kaikki yritti tehda, myyda silkkihuivejaan "just sulle" halvalla. Mukavana olo ei kannattanu, silla yhessa tapauksessa kaveri halusi nayttaa jonkun palvontamenon laheisella ghatilla. Kaitsu paatti etta seuraa (tyhma) muttei maksa mitaan. nO ei meinattu saapua millaan perille joten kaitsu kaanty takas hotelille, jolloin KAVERI VAITTI ETTA HOTELLI ON SULJETTU (oli paiva, mika dorka). Palattuaan hotellille Kaitus otti madventures oppaan kateensa ja kerrtasi ohjeet riivajien kasittelyyn. Niihin ei pitaisi suhtautua mitenkaan, kavelee vaan, ei kato tai puhu mitaan, "niin paikalliset ja kokeneet reissaajatkin tekee". Mut on se kylla vaikeeta. Asenne on kuitenkn muutettava jos aikoo selvita taysjarkisena.

Voihan lehma. Varanasi, Intia.