Even Bollywood hetket

Hitto kun suututtaa. Olin just kirjoittanut sikapitkan tekstin ja kaikki katos yhtakkia tallentumatta. Perse. Noh, koitan uudestaan :D

Mumbaissa ollessamme kadulla oli pyorinyt tyyppeja metsastamassa extroja Bollywood leffaansa. Paatin sitten menna sinne, kun se tuntui olevan one-in-a-life-time-experience. Kaitsu ei tullut, koska seuraavana paivana olis lahto Tokioon ja meidan piti postittaa yks postipaketti.

Lahto oli aamulla kahdeksalta (great) ja aamupala oli kerettava syomaan sita ennen. Olivathan he luvanneet kaiken ruoan ja juoman, mutta ei sita voi olla koskaan taysin varma. Syotyani ihanan pelastus armeijan aamupalan, suuntasin ulos busseille, jotka veisivat meidat kuvaspaikalle. Siella tutustuin heti muutamaan mukavaan henkiloon, olihan se helppoa, kun he puhuivat venajaa, vaikkeivat kaikki venalaisia olleet. Yksi slovakilainen heppu tuli sitten bussissa istumaan viereeni, oltiin sita aiemmin taivasteltu edellisilta oilta saamiani paukamia, jotka pelastus armeijan patjoissa lymyavat punkit olivat saaneet aikaiseksi. Han kertoikin sen paikan olevan kuuluisa siita. Kiva. Olin kylla itsekin lukenut siita, mutta en kai ollut ajatellut sen olevan NIIN paha ongelma.

Matkallahan kertoi asuneensa viimeksi kotimaassaan 15 vuotta sitten. Han on asunut pitkin poikin maailmaa, aina vuosi siella taalla. Nyt han tuli Goalta, josta han kertoi, etta hanelle oli sattunut siella sama juttu kuin monelle muulle, eli han oli jaanyt sinne paljon suunniteltua pidemmaksi aikaa. En ihmettele yhtaan. :)
Hanen tyo on tosi joustavaa, han on nimittain graafinen suunnittelija eli han tekee esim web-sivuja ja valokuvaa. Kuulosti niin mahtavalta :)
Kysyttaessa oliko tama hanen ensimmainen Bollywood-kokemuksensa, niin han naurahti etta ei. Han on ollut monesti, viimeksi ihan mainoksessa jonkun ison nayttelijan kanssa, jota muut kumarteli ja palvo, kun taas han ei tiennyt hittojakaan kuka se oli eika valittanyt. Han kay nayttelemassa ja extraamassa, jotta han saa ilmaiset ruoat ja hieman taskurahaa, mutta kaiken kaikkiaan sen takia, etta: " What else do I have to do?" Ei paha. :)

Saavuttuamme melkein tunnin? ajomatkan jalkeen perille, oli ihmetys suuri. Olin kuvitellut, etta kuvaukset tapahtuisivat jossain ulkona helteessa, mutta saavuimmekin ihan johonkin studiolle. Tutustuin heti lisaa uusiin ihmisiin, yksi mm oli portugalilainen Eva, joka osoittautui stunttiajajaksi. Vau! :) Hanen kanssaan tulimme hyvin juttuun, oltiin Eve ja Eva :D Paikalla oli paljon, paljon eri kansallisuuksia, heti ekaks kun saimme puvut kasiimme yksi Nigerialainen aija huudahti meille: "mm you look good!". Just.. Ja jatketaan matkaa. :D
Sovituskopissa tytot paasivat elementtiinsa, nimittain rattien pariin! Oli tosi hyva ilmapiiri, kaikki auttoivat toisiaan ja kehuivat ym. Tosi hauskaa :) Sain lopulta upean, tosin tosi paljon liian ison mekon tisseista, oli helmakin liian pitka. Se sai nyt kelvata. Asusteista paatellen, olimme menossa kuvaamaan jotain juhlimis-kohtausta, todennakoisesti musiikkivideota.
Kavimme ulkona syomassa, ruoka ei ollut ihme kylla mitaan kamalaa. Katselin hieman ihmeissani yhta keitettya kananmunaa tosin, siina oli jotain punaista. Yksi mies saanoi minulle, etta se ei kuulemma ollut mitaan vaarallista. Kysyin mista han tietaa, niin han kertoi kasvattaneensa kanoja joskus :D Sit kun haukkasin kananmunasta palan, han kertoi sen olevan verta. Kiva. Han kertoi olevansa kotoisin Manchesterista, Englannista. Paljon myohemmin illalla paljastuu, etta han asuu nykyaan Bangladeshissa (opettikohan han?) ja tekee lauluja, vaikkei tosin julkaise tai kirjoita niita ylos (melodiaa). Loppujen lopuksi han teki minustakin laulun :D

Bollywood-tyyppien mielesta minun kenkani (Crocsit) eivat kai olleet tarpeeksi seksikkaat (ala, eiko??) niin he lahettivat minut vaihtamaan ne pois. Kun ajatellaan Intian naisten jalkoja, niin luuletteko etta tama sitten oli helppo tehtava? Loppujen lopuksi sain liian pienet kengat, johon oli pakko ahtautua. Ne lensivat kylla sitten jossain vaiheessa iltaa hevonkuuseen ja Cinderella-lempinimenikin tuli siita :D

Kokeneemmat kertoivat, etta extrojen homma on 80% pelkkaa odottelua. Ja niinhan se olikin. He saapuvat kuvauspaikalle melkein aina ensimmaisina, vaikkei heita tarviskaan kun vasta illalla. Se ei kuitenkaan haitannut, oli niin kiva tutustua uusiin ihmisiin ja katsella, miten kuvaukset sujuvat. Paikalla oli extrojen lisaksi kaksi tanssijaryhmaa, oli intialaisten poikien tanssiryhma (he kiiltelivat kuin discopallot) ja venalaisten tyttojen tanssiryhma, jotka olivat hieman hermostuneen oloisia, taisi olla heidan ensimmainen Bollywood esiintyminen :)

Meita ohjattiin sinne tanne "tanssiklubia", ojennettiin jopa drinkit kateen, jotka sitten osoittautuivatkin laimennetuiksi fantoiksi. nam :P
Tutustuin myos pohjois-intialaisiin tyttoihin, jotka nayttivat mielestani kylla ihan Kiinalaisilta tai enemmankin Tiibetilaisilta. Noh, ei arvaus kauas siita mennyt :) Yksi kertoi olevansa toissa asiakaspuhelinpalvelussa jollekin amerikkalaiselle yhtiolle. Paiva koostuu siita kun sinne soittelee ihmiset ongelmineen, yleensa koskien tietokone juttuja. Tavanomainen puhelu alkaa nain:
Tytto: Microsoft blaa blaa Hello How can I help you?
Asiakas: YOU FUCKIN IDIOTS!!!!!!!!!

Mielenkiintoinen tyo. Usein tulee myos kommentteja, kuten "opettele englantia" ja "haista paska". Kerroin hanelle, miten tapasin venajalla tyton, jolla on viela erikoisempi tyo asiakaspalvelijana. Han on nimittain toissa puhelinpalvelussa yhtiolle nimelta VIAGRA. Jep, juuri se yhtio. Ja hanen asiakaspalvelupiiriinsa kuuluu koko Eurooppa. Voitte kuvitella minkalaisista ongelmista ihmiset soittaa sinne... "Apua mita ma teen, ma en saa sita alas?" ja sita rataa :D

Lopulta alkoi tapahtumaan oikein kunnolla kun paikalle saapui intian kuumin stara, leffan toinen paanayttelijoista: Shahrukh Khan. Mekin ollaan Kaitsun kanssa nahty hanet monissa elokuvissa, ei ollut siis ihan tuntematon tahti mullekaan. Han on myos monissa mainoksissa ja yksi intialainen tytto Udaipurista sanoi meille, etta han on nayttelijoiden kuningas. Jaahas :)


Toinen paanayttelija oli vuoden 1994 miss Universum Sushmita Sen, joka on monien tyttojen idoli.
Syita hanen palvontaansa on monia, mutta yksi mita moni tuntui korostavan hanessa, oli se miten kaunis han on, kuinka menestyksekas ja miten han on yksinhuoltaja aiti. Ja ihan omasta tahdostaan, nimittain han adoptoi intialaisen tyton yksin, tytto on nyt 8 tai 9 vuotias. Ostin tassa taannoin intialaisen lehden, niin siinakin oli monen sivun juttu hanesta ja kauniita kuvia missa han on esim rannalla tyttarensa kanssa. Mielestani Intia kaipaa enemman tallaisia vahvoja naisroolimalleja, silla moni nainen on epareilussa asemassa Intiassa. Moni tytto saa nykyaan jo menna opiskelemaankin mutta vain siihen saakka kunnes hanet naitetaan. Pakkonaitetaan. Avioerotkin ovat usein harvinaisia, vaikka syyta olisi monesti erota. Monelle koituukin kohtaloksi kotiaidin rooli (en kuitenkaan paheksu sita!) vaikka haluja olisi edeta sita ennen urallaan tai edes valita haluamansa mies. Ei se pakkoavioliitto miehillekaan ole helppoa, usein mennaan naimisiin nuorena saamatta nauttia nuoruudesta, siita sitten vaan elattamaan perhetta. Mutta maan tavat...

Loppuilta meni vasyneissa merkeissa, moni huojui vasymyksesta. Kohtauksia keksittiin melkein sita mukaa kun elokuvaa tehtiin, mutta purkkiin meni. Bollywood tekeekin maailman eniten elokuvia vuodessa (kylla, enemman kuin Hollywood) nimittain noi tuhatkunta elokuvaa vuodessa! Kylla sita sitten siita laadustakin tingitaan. Jos katoitte ton Russel Peters-linkin, niin hankin siina kertoi tavanomaisen Bollywood-elokuvan juonen, eli tytto tapaa pojan, poika tapaa tyton, he eivat saa olla yhdessa, sit siina on joku pahis (jolla on usein viikset) ja sit vahan draamaa valiin, hieman yhteislaulua ja -tanssia ja lopulta kaikki paattyy onnellisesti. ;D


Kun kello oli kymmenen tai jotain, huudettiin viimein "Ok thats it, thankyou!". Sita ennen oli huudettu koko ajan "One more!" ja aina vaan se onemore... Sita kuulee kadullakin :D Sulle tarjotaan jotain kraasaa, ja vastaat etta sulla on jo sellanen. Vastaukseksi tulee etta "One more!" :D

Oli haikea lahtea kun piti erota niin monesta uudesta tuttavuudesta. Oli ollut mita mahtavin paiva! Bussissa ollessamme jatkoimme viela laulamalla toisillemme omia laulujamme, kana-lauluntekija-mies lauloi omia savellyksiaan ja tuntui etta kaikki olivat vahan vasyneita. Saatiin palkkiokin! Nimittain 500 rupiaa! ;) se on aina kotiin pain. Mahdollisuus olis tulla neljana seuraavana paivanakin kuvauksiin, onneksi en paase. Moni kylla sanoi viela menevansa! Saahan sielta ilmaiset ateriatkin.



Ja loppuun viela IHAN OIKEASTI tosi suosittu hitti talla hetkella.