Lentokone-matka

Saavuimme Tokioon Mumbaista pitkan lentokone reissun jalkeen. Tai no ei itse lento pitka ollut, mutta kun meidan kone suuntasikin ensin Delhiin (2h), jossa seisoimme 1,5h, paasimme vasta sen jalkeen itse Japanin lennolle, joka kesti 7 tuntia. Lentokonematkustaminen ON saastuttavaa ja emme edelleenkaan kumpikaan halua kayttaa sita, mutta tassa tapauksessa kerron hieman lennostamme, kun kerran jouduttiin lentamaan.

Lentoasemalla kaikki sujui todella liukkaasti, tulimme sisaan ja hujauksessa olimmekin jo koneessa. Sita ennen oli hassua nahda intialainen katuruoka pakora yhdessa kahvilassa. Sita myytiin 53 rupian hintaan kun kadulla se maksaa 5 rupiaa! Yli kymmenkertainen hinta siis. Kaikki muukin kallistui, tavarat ilmoitettiin dollareissa jotta hinta nayttais natimmalta, kuten karkkipussi: vain 6 dollaria! Nayttaahan se siedettavammalta hinnalta kuin 283.58 rupiaa :D

Ostin viimeisilla rupioillamme kaks kirjaa ja lehtia. Niille tulee viela jarkevaa kayttoa! Intialaiset lehdet (Vogue, Good Housekeeping, pari muuta...) ovat etenkin kiva muisto Intiasta. Kirjat olivat mielenkiintoisia, yksi oli romaani, joka kertoi Japanista (Hiroshiman pommitukset), Intiasta ja Amerikan 9/11 tapahtumista. Aika mielenkiintoista, miten nama kaikki liitetaan yhteen. Toinen oli painavaa asiaa sisaltava kirja Hot, Flat and Overcrowded joka kertoo ilmastonmuutoksesta, sen syista ja seurauksisa, mita asialle voidaan tehda ja kaikesta muustakin. Kirja on Amerikan nakokulmasta, joka on toisaalta ihan mielenkiintoista, mutta toisaalta sen kirjoitusmalli on hieman egoistista ja kirja kaipaa suurta syvennysta (sisaltaa politiikkaa). Jos kiinnostaa, niin : http://www.energysniff.com/?p=240

Meita lennatti Indian Air, ja kuvittelimme, etta astumme sillipurkkiin, jossa ihmiset istuu koneen katolla pummilla, riivaajat astuu sisaan myymaan killuttimiaan ja kone kolisee, just ja just pysyy kasassa, korvan vieresta pauhaa Bollywood-tunnarit taysilla ja ihmiset meuhkaa ja syo kotoa tuomiaan evaita. Noh, kaikki tama osoittautui vaaraksi.
Kone oli boyeing vai mika nyt onkaan, iso kuitenkin. Penkkirivit olivat pitkia, vierekkain mahtui istumaan 10 henkea. Oli kaksi kaytavaa,joka istuimessa oli ruudut, johon oli oma kaukosaadin. Siita pystyi katselemaan monia monia leffoja, tv-sarjoja, kuunnella musiikki (kymmenia vaihtoehtoja), pystyi pelaamaan peleja, shoppailla, katsella musiikkivideoita... Huh! Ja jokaiseen oli omat korvakuulokkeet, jolloinka ihmiset eivat hairinneet toisia toiminnallaan! Niin epa-intialaista! ;D
Kaitsua tama rauhoitti suuresti, hanen matkansa helpottuisi eden hieman, kun han voisi keskittya johonkin muuhun, kuin siihen ajatukseen, etta koska tama kone syoksyy maahan.
Saatiin ateriat, juomat, viltit, tyynyt, kaikki. Oli kylla palvelu kohdillaan. Jos jotain "ekologista" pitaisi sanoa tasta lentomatkasta, niin ainakin he kayttivat kunnon metallisia ruokailuvalineita, eivatka mitaan pimpulapompula muovisia-poisheitettavia. Epa-ekologisuuteen sitten viittasikin moni asia, tassa muutama:
*Kone ei ollut taysi. Ei laheskaan! Ihmiset nukkuivat yksin kolmen-neljan penkkirivella!
*Lentaminen itsessaan kuormittaa ymparistoa.
*Kaikki oli pakattu muoviin. Viltitkin! Sen sijaan, etta jokaiselle annettiin 2dl vesipullot, oltaisiin voitu jakaa kannusta vetta laseihin tai edes antaa isompi pullo.
*Jokainen telkka/naytto oli paalla. Jopa niissa istuimissa, missa ei istunut ketaan! Kokeilimme kaukosaatimia, niin ne hohkasit kuumaa.
*Ilmastointi oli paalla koko ajan. Sita ei saanut pois paalta, joten oli kylma ja ilma oli todella kuivaa. Taisimme molemmat saada myos vetoa (+45 asteen jalkeen) joten niiskutimme koko ajan.
*Edelleenkin se lentaminen saastuttaa paljon. Voi herran jestas ma vihaan itseani!


Noh, ei siita sen enempaa. Pelotti hieman Delhissa ollessa, kun koneesta sammu kaikki virta pari-kolme kertaa. Ajateltiin, etta saavuttaakohan tama koskaan maaranpaataan... Heh. Ei kuitenkaan juostu ulos koneesta.

Nukkuminen sujui hyvin, tosin tuli herailtya usein. Aamulla saimme pikaiset aamupalat, vaikkakin moni oli viela ihan sikeissa. Katsoin pitkaan tarjontaa: vesipullo (edelleen se 2 desin), kelmuun pakattu en-sisalla-mitaan-muuta-kuin-voita-sokeria-jauhoja-ja-sailonta-aineita-pullaa ja vaalea-vaalea-sampyla (voin kera). Valitsin jostain syysta veden.

Taytimme muutaman lapun, yhdessa lupasimme etta olemme terveita (enhan-mina-nyt-mikaan-sikafarmari-meksikosta-ole!) xD Tullilappuun ruksasimme vaan pelkkaa nouta katsomatta, maahantulo-lapun taytto sujui jo automaattisesti. Lentokentalla ei voitu itsellle mitaan: hymyilimme kuin kaksi hangon keksia! Hoin itse kuin hullu koko ajan kaikesta: IHANA! Kun yksi virkailija ohjasi meita kasillaan maski paassaan eteenpain (vaikka ei ollut mitaan muuta suuntaa edes menna), hokien jotain monotonisesti japaniksi, sekin oli "Ihana!". Ei kai hanen tarkoituksenaan ollut olla ihana.
Riensimme molemmat vessaan, odotin jo tuulta-pyllyyn-ponttoa, mutta taytyi tyytya tavalliseen. Tosin vesihanat ja saippuateline olivat automatisoituja. Hyva alku ;)

Menimme kaikesta lapi hujauksessa. Kuvittelimme, etta meilla kestaisi pitka aika kaikessa horhoilyssa, mutta saimme viisuminkin huomaamatta! Todella suuri ero aiempiin maihin verrattuna! Viisumi huomaamatta, voitteko kuvitella!? Meilta otettin myos naamakuva ja sormen jaljet. Sormenjaljet otettiin niin, etta laitettiin etusormet yhden laitteen kohdalle ja painettiin. Naps! Olipas helppoa!
Kaikki tuntui niin utopistiselta Intian jalkeen. Asiat toimimat ilman tungosta ja huutamista, vau!

Ihmiset tuntuivat toooodella kohtelialta, pukeutuminen oli siistia, kaytos moitteetonta, kaikki on automatisoitua ja helppoa... Tasta se Japani sitten alkaa! :)