Päivä Ghibli-museossa

Kun kerta Japanissa ollaan niin päätettiin tietenkin mennä Tokion Mitakassa sijaitsevaan Ghibli-museoon, joka perustuu tietenkin Hayao Miyazakin mahtavien anime-elokuvien maailmaan. Museo sijaitsi upean puiston alueella, ikäänkuin osana luontoa. Rakennelma itsessään koostui eräänlaisesta luola/talo/muinainen julkisivusta. Koostumukseltaan ulkoa pyöreä ja viherkasvillisuuden valloittama, saaden aikaan vaikutelman kuin rakennus olisi jokin ikivanha ja toisesta maailmasta peräisin oleva. Miyazakin leffoja katsoneet tunnistavat tyylin aika varmasti. Noh, vaihdettiin Lawson kaupasta hankkimamme liput oikeisiin lippuihin receptionissa, saatiin muistutus ettei sisällä saa kuvata ja painettiin puurappusia pitkin alas kohti rakennuksen sisältöä.



Rappuja alas kävellessä tarkkasilmäinen voi huomata sivuillaan kauniit ikkunamaalaukset, joihin on sisällytetty tietenkin elokuvien tuttuja hahmoja. Tunnelma alkoi jo pikkuhiljaa kasvamaan. Hymy huulilla saavuimme aulaan, jossa oli hissi kuin suoraan jostain animesta, tietenkin, information deski, sisäänkänti Cinemaan, jonka kassa oli vähän niinkuin sukellusveneeksi muokattu. Oikealla puolellamme oli isot puuovet auki, joista painelimme sisään exhibition halliin, jossa oli kaikkea lapsille ja myöskin aikuisille.



Esiteltiin miten saadaan aikaiseksi liikkuvaa kuvaa, miten animet valmistetaan ja sillei. Yksikin lasin taakse sijoitettu näyte koostui kymmenistä figuuret tai malleista, yli kymmenessä eri asennossa. Jokainen figuuri oli tikun päässä kiinni ja kaikki pyöri kovaa vauhtia ympyrää, tähän kun vielä lisäsi valon joka välkkyi vinhaan, sai vaikutelman että se hahmo oikeasti juoksisi siellä tai pomppii. Se oli aika jännää. Harmi ettei saanut kuvia ottaa, olisi tullut hyvää materiaalia. Joka tapauksessa, kaikki oli niin jotenkin lapsenmielistä että nousi hymy korviin. :)



Palattiin aulaan ja katsottiin ylös, huomattiin että rakennelma on pyöreä ja ylhäällä on suuri kattoikkuna jonka alla pyörii hiljaksiin jättimäinen tuuletin. Ikkunoihin oli maalattu hienoja kuvia taas kerran. Jossain osin, itseasiassa aika yleisesti seinät oli paneloitu. Kyseessä tosiaankin oli ihan omanlaisensa museo, missä alettiin todellakin viihtymään. Mentiin sitten rappusia pitkin toiseen kerrokseen.



Siellä sitten astuttiin ovista sisään huoneisiin, jotka oli täynnä piirustuksia ja eri suunnittelu vaiheita, kiinnitetty seiniin ja aseteltu pöydille ja joka paikkaan. Huoneistoja oli useita ja ne kaikki oli vanhan ajan tyylisiä, kaikissa hienot vanhat kirjoituspöydät ja tarkemmat huomasi kamaa jotka oli tuttuja taas kerran niistä leffoista, kuten noidanluuta, lentäjän lasit, kivääri, sekä ihmeellisiä pikkuhenkiä lukemassa kirjoja pöydän alla. Katoista roikkui luudalla ratsastavia pikkunoitia. Vanhoja polkupyöriä oli sjoitettu pariin huoneeseen.



Pöydillä oli piirtämisvälineistöä sekä valokuva albumeita, joissa oli paljon kuvia Ranskasta ja Sveitsistä ja Itävallasta, niitä voi selata ja selkeästikin monet todelliset maisemat oli piirretty suoraan leffoihin, tuli tunnistettua muutama. :) Valaistus oli pehmeä, ihan kuin olisi ollut oikeasti jonkun työhuoneessa. Niin ja ne huoneet oli sisustettu niinkuin niissä asuttaisiin aina silloin kun turistit on poissa, oli takatkin ja kaikki, valokuvia oikeista ihmisistä seinillä ja hyllyillä, jotka yleensä oli mustavalkoisia ja oikeasti vanhoja. Iso turistien määrä hieman häiritsi rauhaisaa menoamme, kun ei me nyt olla ainoita tietenkään jotka on halunnu tähän mahtavaan taloon.



Edettiin seuraavaan kerrokseen. Rappuset ylös käveltyämme heti ekana silmiimme osui JÄTTIMÄINEN PÖRRRRRRRRRRRRRRRRÖINEN KISSABUSSI! Voi kuinka sitä toivoisi taas olevansa vaahtosammuttinen kokoinen vekara, jotta pääsisi leikkimään bussiin, ja heittelemään Henkien kätkemä-elokuvasta tutuilla nokipalloilla toisia räkänokkia.




Käännyttiin ympäri ja saavuttiin käytävälle, joka yllättäen oli omistettu Wallace ja Gromit elokuville. Paljastui, että heinäkuussa heiltä saapuu elokuvateattereihin uusi leffa! Mahtavaa! Ilmeisesti joku elokuvan piirtäjistä oli ollut justiinsa muutama päivä sitten siellä esittelemässä asiaa, sillä seinällä oli nimmari päivämäärän kanssa.



Seuraavaksi edessä näkyikin jo studio Ghiblin oheistuotekauppa! Eve piristyi jostain syystä ja selkäkivut unohtuivat, hmmmmm... Liikkeen nimi on Mamma Aiuto! eli tarkoittaa Äiti Auta!. Tämä lause on tuttu Porco Rosso-elokuvasta, jossa ilmamerirosvojen organisaatio on tämän niminen.



Liike oli tupaten täynnä töniviä ja huutavia, huokailevia ja nauravia ihmisiä, lapsia, aikuisia ja vanhuksia. ÄÄ! Mutta kyynärpäätekniikka osoittautui toimivaksi ainakin joillakin hyllyillä. "Tänne se Totoro ...tana!!! Näpit irti siitä viimeisestä nokipallosta se ON MUN!" Kaunista... Ostimme lopulta itsellemme hienoja postikortteja elokuvien luonnonmaisemista, aiomme tehdä niistä tauluja. Evelle löytyi syy mennä kirpparille etsimään taulunkehyksiä. Lisäksi ostimme upeat kaksi maitoteekuppia tasseineen, aiheena tietenkin TOTORO! Voi kuinka ihanat teetuokiot näistä saakin aikaan, kohtelemme niitä kuin 100 vuotta vanhaa posliinia.



Liikkeestä selvittyämme päätimme vierailla rakennuksen katolla jossa muutama metrinen robotti, tuttu elokuvasta Laputa, castle in the sky.



Siinä poseeratessa ja kuvaillessa Eve tiputti kameran...linssisuojuksen aitauksen ulkopuolelle pikku kumpareelle, josta henkilökunnan jäsen sitten myöhemmin sen nouti. Nainen pompahti sinne kuin joku vauva olisi tippunut sinne, oltais haluttu kysyä että voidaanko noutaa se itse, mutta kesken lauseen hän olikin jo kiipeilemässä siellä kuinn Mowgli.




Nälkä yllätti ja menimme rakennuksen ohessa sijaitsevaan Olkihattu kahvilaan, jossa söimme sitten hieman köyhähköä minestrone keittoa. Hyvät kuvat saimme kuitenkin aikaiseksi, ja kahvilassa oli mukava tunnelma. Tuli ihan joku Kikin Lähettipalvelu elokuva mieleen.




Kaiken kaikkiaan, voimme suositella paikkaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille, ja muutenkin kaikille, sillä maailmassa on liian vähän lapsenmielisyyttä. Kaikki on niin vakavaa nykymaailmassa. Relax, sanois Totoro :)