maanantai 30. maaliskuuta 2009

Postit hoidettu





Megu Cafe

26/03/09

Uu jee tanaan oli mahtava saavutusten paiva! Lahetettiin postit ja loydettiin ihana japanilainen kahvila/rafla. Se on meidan hostellin ja puppyjenkin lahella. Nimi: Megu Cafe. Ihan best! Sisustus on todella ihana ja rauhallinen: lasipoydat ja -tuolit, taustalla soi ihana jap. piano musiikki, ruoka on aivan mahtavaa!

(myohemmin kirjoitettua: Misokeitto, kuuma minttutee, kasvissushi, mango sorbetto, tempurat ja kanaruoat on kokeilemisen arvoisia. Ehdottomasti meidan lempiravintola taalla. Omistajapariskunta on mukava, naurettiin kun se nainen sano meille "huomenna on sunnuntai niin me olemme valitettavasti kiinni". Taisin epatoivossani kiljahtaakin etta: "Nooooooo..." Se tiesi jo, ettei kayda missaan muualla. Oli se kylla kova paiva se sunnuntai...)

Saatiin siis kamat lopulta lahetettya. Ei se lopulta ollutkaan niin vaikeata. Riksa postille (siina tosin oli ihan omat saatonsa ***kele), punnittiin ja kadun toisella puolella aija pakkasi sen meidan jumbosakin valkoiseen kankaaseen, ompeli, seka sinetoi saumat kuumalla, punaisella vahalla. Laitettin tussilla osoitteet kankaan kylkeen, sit maksettiin paketointipalvelu, 150rp, jonka jalkeen taas kadun toiselle puolelle. Punnituksen tulos: 11 275 grammaa, 2015 rp (n.30euroa) ei hirvee hinta, olihan sita kamaa kuitenkin aika lailla. Ehka lahetetaan taas pian uus paketti! x)
Meita oli autellu (taaaaaas kerran, mehan ei oikeasti apua tarvittu) yksi herra (monet muutkin yritti) ja kylla se ihan mukava oli. Se toi tussia ym. ja kerto mita piti kirjoittaa mihinkin (niin kuin sen pitaiskin, kun sehan on osa postin henkilokuntaa!) ja kun oltu saatu postitus hoidettua, niin eikos se vihjannu etta kun se kerran oli autellu meita niiiiiin paljon, niin eikos meidankin mielesta ollut pieni palkkio paikallaan. Olin juuri kaivamassa laukkuani (muista syista) ja olin hieman artynyt kuullessani taman mutta en osoittanu sita vaan toimin salaman nopeasti ja kaivoin eraasta hotellista ottamani kamman esille ja ojensin sen hanelle. Han oli kylla todella hammastynyt! Han pyoritteli sita hieman kasissaan ja kysyi mista se on. Rahaahan han odotti, kylla me se kaikki tiedettiin. Onneksi hankin sit tajus asian huumoriarvon ja me paastiin silla valin akkia karkuun :D Ettas silla tavalla ne asiat toimii taalla Intiassa.

(ja riksakuskit ei ymmarra lausetta "ei tarvitse odottaa meita", vaikka sen toistais nelja kertaa)

Eve

Ei kommentteja: