Even matka jatkuu! Seuraa tajunnanvirtaa, ei mitään ideaa.

... ja ihan kivasti on sujunut :) Kun Kaitsu lähti sillo 2.7 aamulla kohti lentokenttää, olin tosi haikeena. Sitä vaan ei voinu uskoa todeksi! Moni päätös mitä ollaan tehty tällä matkalla on tullut ihan aidan takaa :D PAM! Yhtäkkiä tulikin toiselle paluu Suomeen. Aivan uskomatonta. Kaitsukin täs sano kun juteltiin, että aika hämmentyneenä se siellä painaa...

Olin kaiken lisäksi itsekin hämmentynyt silloin, sillä en oikein ollu päättänyt minne menen. :D Mut kävin syömässä mun lempparia tempura soba nudeleita ja sit vaan pikainen kartan tutkiminen. Hmm... Mun lautta Venäjälle lähtee Toyamasta ja matkan varrella on... hmm... AHA! Matsumoton linna! Sinne! Hieman metroilua ja eikun junaan. Tänne Japaniin kun tulee ensi kerralla niin täytyy ehdottomasti olla Japan Railway Pass. Muuten tää kaikki on vaan liian kallista. Lippu Tokiosta Matsumotoon maksoi 6300 jeniä, kun taas Railway Passilla olis päässy reilun parin tonnin hinnalla. Siinä säästää! Monilla tuntuu olevan se, tuntee ittensä kyl tosi tyhmäks. Mut toisaalta oon täysin tyytyväinen siihen että oon paikallani, kai se sitä laiskuutta on :D Ei vaa...

Täällä Japanissa on paljon turistikohteita ja nähtävää mutta jotekin mua ei vaan kiinnosta, siis ei ollenkaan. Mulla olis ollu vaihtoehtona mennä vaikka ensin katsomaan Mountain Fujia mut siis.. ei vaan kiinnostanu! Joko tää on jo matkaväsymystä tai sit jotain muuta. On vähän semmonen olo näiden turistinähtävyyksien kanssa, että ne on liian tehtyjä, liian organisoituja. Tai siis sehän on monelta kannalta hyvä juttu mutta kyllä sitä kaipaa jotain paikkaa joka on täysin aito ja koskematon... esimerkiksi kun käveltiin Nikossa kattelemassa World Heritage Sitea, niin ne temppelit ja luonto oli kyllä kaunista ja niin edelleen, mutta silti jotain puuttu. Vasta kun tultiin sinne uudestaan kun paikka oli kiinni ja tyhjänä, se tuntui paljon vaikuttavammalta. Kaikki se turismi niiden temppelien ympärillä tappaa niiltä temppeleiltä sielun, se kaikki ihmislauma ei anna niiden hengittää... Myös se, että täällä on kaikki todella hyvin restauroitu, harmittaa mua. Tottakai sitä täytyy huolehtia kulttuuriperinnöstään mutta jotenkin kaikki näyttää niin muoviselta ja ylitehdyltä. Kun menimme yhdelle luontopolulle törmäsimme siellä koskemattomaan temppeliin, se oli pieni ja sammaleinen, vähän oli rappeutumaakin mutta se oli upea. Se se vasta sai mut jäämään paikoilleni, tutkimaan sitä, kuuntelemaan. Sitä kunnioitti enemmän, siitä vain tunsi huokuvan jotain erilaista...

Matsumotossa hyökkäsin turistipisteelle kysymässä halpaa yöpymispaikkaa, halpaa kiitos ja ei länsimaalaistyylistä. Löytyikin kiva vähän matkan päässä, hinta 3500 jeniä. Hinta olikin sit tosi hyvä kun näki huoneen, se oli valtava! Ja paikan pitäjä oli ihana, hän ei osannut lainkaan englantia niin pääsin vihdoin harjoittelemaan japanin taitojani. Täällä ihmiset kyllä mielellään puhuvat englantia jos sitä edes jonkin verran osaavat, todella innokkaita oppimaan. Suomessa ei vastaavaan törmäis :D Jos osaa englantia Suomessa, sitä ei kuitenkaan puhu kun häpee liikaa. Aika hassua. Suomalaisten englannintaito on kuitenkin todella hyvää.

No mutta Matsumoton linna oli aika pieni, olin kuvitellut sen isommaksi. Kaunis se oli silti ja viihdyin siellä kauan pyöriessäni kamerani kanssa. Sää on ollut täällä vuoroin pilvistä, sateista ja välillä aurinkoista. Mutta täällä sitä osaa arvioida koska sataa ja koska ei. Se menee vähän joka-toinen-päivä kaavalla. Suomessa se sen sijaan voi olla kaksi-viikkoa-sadetta ja sen jälkeen yks päivä aurinkoa ja sit ei tiedä ollenkaan mitä odottaa. Japanin lisäksi, sama Intiassa ja Nepalissa, ihmiset ennustavat melkein päivälleen säitä ja lämpötiloja verraten edelliseen vuoteen. Tosin viime vuodet ovat olleet epävakaita... Yksi riksakuski Intiassa sanoi: "joka vuosi ainakin 30 vuoden ajan monsuuni on tullut melkein päivälleen tänne mutta viime vuodet..."

Tällä hetkellä olen Takayamassa ja aika jumitusta on ollut, tänään nimittäin on jo 5. yö. Muut jää yhdeksi tai pariksi yöksi, sitten he jatkavat sinkoilua pitkin Nipponia. Itse olen löytänyt täältä ihania ihmisiä, tutustunut moneen muuhunkin kulttuuriin kuin japanilaiseen, höpissy, kävelly, syönyt hyvää ruokaa, höpissy lisää, istuskellu rannalla, kuvaillut, höpissy, nauttinut ilmapiiristä. Mihinkäs tästä lähtemään :D Lisäksi oon tutustunu yhteen tosi mukavaan japanilaiseen parinkuntaan, jotka haluaisi viedä mut huomenna onseniin. He pitävät täällä hampurilais ravintolaa ja tutustuin heihin sitä kautta. Ihastuin todella paljon heidän sisustukseen ja viihdyin siellä kauan.

Täällä olen saanut tietää, että Saksa on oikea gurumaa luomuasioissa, siis aivan uskomatonta mitä kaikkea sieltä saa! Todella voi sanoa, että se on edelläkävijä maa. Sitten muut ovat ihmetelleet, että miten Suomessa miehet ja naiset eivät käy yleisillä paikoilla samassa saunassa. Koitin selittää, että ei nyt ainakaan uimahalleissa, että se voisi aiheuttaa ongelmia, ja he vaan ihmettelivät että miksi ihmeessä, onko siinä muka jotain seksuaalista. Voi herranen aika, koitin selittää heille, että kyllä tuttu porukka voi käydä samassa saunassa yhdessä (tosin usein kännissä) tai perheet saunovat yhdessä, mutta ei se vaan vois toimia yleisillä paikoilla. Lopulta kai selvisi että Israelissa he käyttävät uimapukua ja saksassa he käyttävät saunasta POISTUESSAAN pyyhettä ympärillä. En nyt sit lopulta ymmärtäny, että voiko näin todella olla, ovatko he paljon rohkeampia vai miten sen nyt sanoisi. Olen kuitenkin täysin tyytyväinen Suomen saunajärjestelmään ja koska saunahan tulee Suomesta, me olemme aina oikeassa sen aiheen suhteen :D

Sit täällä Japanissa on usein telkkari saunassa, nauroin sitä, sekä lisäksi valmiit peppupyyhkeet lauteilla. Pyyheasia hämmensi minua todella paljon, sillä japanilaiset ovat todella hygieniakammoisia, he rassaavat itseään pesulla kovasti ja ah sitä kemikaalien tuoksua kaikkialla, mutta saunassa, he istuvat toisten hiostuttamilla, kuona-aineisilla peppypyyhkeillä? Menee yli ymmärryksen. :) Saksalaistyttö Laura oli ihan, että joo joo, meilläkin Saksassa on telkkarit yleissaunassa ja joskus saa jopa coctaileja tilattua, hänestä oli hassua että suomalaiset juo kaljaa saunan SISÄLLÄ. Ja että he tekevät jopa ruokaa (no, makkaraa) kiukaalla. Ihmeen paljon riittää puhuttavaa saunasta. Sitten olen kertonu ihmisille savusaunasta ja heistä se on ollut tosi outoa, ei heitä voi siitä syyttääkäään. Vaikea selittää kun ei ole mitään kuvia tai mitään.

Israelissa kaikilla on asevelvollisuus, miehillä kolme vuotta ja naisilla kaksi. Tämä yllätti minut ainakin täysin, en ollut koskaan kuullut moisesta. Asia tuli ilmi sitä kautta, kun juttelin yhden israelilaisen Gabin kanssa israelilaisista maailmalla ja hän kertoi, että on tosi yleistä suunnata armeijan jälkeen maailmalle. Naureskelimme miten Intiassa on niin paljon israelilaisia, varmaan yksi miljoona (Israelissa on 4 miljoonaa asukasta). Intialaiset kuvittelevat, että Israel on yhtä iso vähintään kuin Kanada mutta todellisuudessa kartalla sitä ei melkein heti huomaa :D Intiassa törmäsimme Israel-ilmiöön etenkin Pushkarissa, jossa monessa ravintolassa oli menut hepreaksi ja kosher ruokaa oli joka puolella, oli ilmoituksia (hepreaksi) bileistä vain israelilaisille jne.

Tutustuin yhteen puolalaiseen Tomiin, joka hänkin on todella mielenkiintoinen persoona. Voi täällä on niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä! Näin hänet jo Nikossa, kun oltiin Kaitsun kanssa Nikko Park Lodgessa. Tom oli tullut Japaniin varta vasten kuvaamaan auringonpimennystä, myöhemmin selviääkin kuinka intohimoinen valokuvaaja hän on. Pelkästään eilen häneltä meni yhdessä paikassa kuusi filmirullaa (36kuvaa kpl) ja hän on kuvannut jo 11 vuotta sekä matkustellu monessa maassa tämän takia. Oli todella mielenkiintoista kuunnella hänen tarinoitaan Afrikasta ja Sri Lankasta ym. Hän suostuin auttamaan minua hieman käyttämään kameraani, kuukauden hallussa pitämääni Sony alfa 200:a. Sovimme menevämme yhdessä katsomaan iiisoja kannettavia ja vedettäviä pyhäkköjä, joita käytetään festivaaleissa. Ne olivat tosi isoja, jotkut kohoavat jopa kymmeneen metriin, ovat satoja vuosia vanhoja, puusta tehtyjä ja niissä on nukke-esityksiä. Kun aamulla tapasimme keittiössä, ihmettelin että onpas hänellä pienet matkatavarat. Hän ihmetteli että ei tää oo sen matkatavarat, se oli sen kameralaukku. Niin päin katsottuna laukku oli valtava! :D Ei ihan mikään pikkuharrastelija tää kaveri... Hänestä olikin paljon apua, minulle avautui moni asia kamerankäytöstä mutta yhtä moni unohtuikin saman tien. Menen kyllä ehdottomasti valokuvauskurssille Suomessa, on tää niin kivaa :)

Mutta huomenna siis Toyamaan, josta 10.päivä lautta Venäjälle. Täytyy täyttää masu sushilla niin paljon kuin vaan pystyy, kohta on Japani mun osalta ohi. Hyvillä mielin jatkan Venäjälle sekä itsevarmana, onhan siellä paljon matkalaisia mun lisäksi, etenkin näin kesällä. Ja ei voi olla mitenkään pahaksi, että osaan venäjää ja omaan venäläisen passin sekä menen morjestamaan sukulaisia. :) Pitäkää peukkuja pystyssä!