Japanissa NYT!

Heido!


"Tule kyytiin!" Ei se ihan se Totoron kissabussi ollut, mutta houkutteleva kuitenkin.


Tietokoneen valmis-taustakuva? Ehei, this is TOKIO!


Ihan Anime. Vai mitä mieltä?



Minä täällä hei! Makoilua Ryokanin futoneilla.


Nyt sitä ollaan Tokiossa oltukin jo jonkin aikaa.Tässä pieni kooste tekemisistämme viime päivinä:

Mentiin ihan ensitöiksemme majoitukseen,japanilaiseen ryokaniin(joka on semmoinen perinteinen japanilainen asumus,kylpytakit ja kaikki saatiin talon puolesta ja ulkona oli mahdollisuus mennä kylpyyn onseniin),jonka varasimme jo edeltäkäsin netin kautta intiassa.Maksettiin pari päivää heti pois,makso 18 000 jaappanin yenia.Oli se tosi hyvä laatunen,semmonen mukava kodikas ympäristö.Mukava aloittaa japanin reissu näinkin hyvissä merkeissä.Ne pari päivää sujuikin lähialuetta tutkiessa ja sushia syödessä,se osoittautu hyväksi ruokailumenetelmäksi kun ateriaankin henkilöä kohti meni suurin piirtein 400 yenia,isot annokset ja ilmaiset vihreät teet päälle.Ihan hyvin sujui kommunikointi vaikkei kieltä osattu yhtään.


Mm... Pikaruokalan sushia. Ja kyllä maistui!


Uu nää metrot on siistejä, ollaan molemmat ihan ulapalla. Matkalla lentokentältä Ryokaniimme.


Ufoa... Miten täällä voi olla näin tyhjää? Totuttu Intiassa VÄHÄN muuhun. Tulee vähän Suomi mieleen!

Pyydettiin ryokanin henkilökuntaa soittamaan etukäteen erääseen kapseli hotelliin Tokyon Asakusa seudulla,siellä maksoi yöpyminen 3000 yeniä naamalta,siis halpaa,mutta niin kallista verrattuna Intiaan josta juuri lensimme.Meidän oppaassa eli siis Lonely Planetin Japanin uusimmassa painoksessa suositeltiin että varaa kaiken etukäteen eikä ketään saisi yllättää,noudatimme siis tätä ohjenuoraa.


HAI!

Opettelimme suunnistamaan Tokion metroverkostossa ja pääsimme perille Asakusaan.Kapselihotellimme oli helppo löytää.Sinne pelmahdimme ja kirjauduimme sisään.Otettiin pyyhkeet ja yöpuku talon puolesta kainaloomme,Eve meni naisten kerrokseen ja Kaitsu paineli miesten kerrokseen.Siellä ne kapselit sitten lepäili pitkässä rivissä seiniin upotettuna.Kapseli sisälsi telkkarin,radion,valon ja ilmastoinnin,sekä automaatin jonne kun pistää 500 yeniä niin pystyy ilmeisesti katselemaan aikuisviihdettä helposti ja vaivattomasti.Illalla sitten kylpyyn,miesten puolelta löyty saunakin,HEIJAA!Sääli vain että lampötila oli noin 70 max eikä käsitettä löylyn heitto ilmeisesti tunneta täällä.No,oli siellä semmonen tiimalasi,sen kun käänsi ja oli sen ajan mitä se tippu niin riitti ihan jees.


Tilankäyttöä parhaimmillaan. Kapselimajoituksemme.


Idyllistä maisemaa ryokanimme lähellä.

Paljon pyörittiin Asakusan alueella ja etittiin hyvää ruokamestaa jossa vois syödä useamminkin.Joka päivä kyllä käytiin jollain muullakin alueella metrolla,se kun on niin kätevää,muttei ilmaista huvia sekään.Käytiin ostamassa kaipaamamme japanin phrasebookki,joka on osoittautunu tosi käteväksi,kyllä tässä pikkuhiljaa noita japanin kielen perusteita alkaakin jo oppimaan.Joka päivä jotain uutta,mahtavaa.


Erikoisen näköinen kukka, oli pakko napata kuva.

No,mutta vuokrattiin sitten asunto kuukaudeksi,tälläisen Sakura House firman kautta,jota useammatkin ulkomaalaiset käyttää ja on käyttänyt.Pikku kämppä Tokion ytimessä,maksettiin 840 euroa yhteensä,HUI!Valmiiksi kalustettu yhdeksän neliön koppi,johon on jopa keittiökin ahdettu.Myöskin pieni tv nyhjöttää nurkassamme,meillä on yksi seinänaapuri jota ei toistaiseksi ole nähty.Telkkarista kyylätty pari kertaa japanin versiota Huomenta Suomesta.Mikro,kaasuhella,tiskikaappi,pesuallas,jääkaappi,pakastin,vaatekaappi,kiinteä sänky toiselle ja taitettava futon toiselle.Jep,aika pientä.WC ja suihkut sekä kolikoilla toimivat pesukone ja kuivauskone sijaitsevat käytävän päässä ovemme ulkopuolella.Ah ja kun ikkunan avaa aamuisin niin sieltä paljastuu SEINÄ puolen metrin päässä!Jes!Tämmöstä me ollaan aina haluttu.Niin joo ja ilmainen netti,se on hyvä.Ohan tuo hintavaa mutta voidaan ostaa omat ruokamme,vaikka jotkut perustuotteet kuten maito,ovat kalliimpia kuin suomessa eikä leipävalikoimaa ole nimeksikään. Voimme nukkua rauhassa kun ei tarvitse huolehtia check out ajasta,jonka suhteen hotellit on tosi kireitä.Rahaa säästyy muikeasti.


Löydettiin totoro-kauppa. Huomatkaa noi Ei Kameroita-kyltti xD Innostus oli niin kova ettei osannut enää lukeakaan.

Kaitsu keksi itselleen tekemistä kuukaudeksi(siis Tokion tutkimisen lisäksi),nimittäin ilmoittautu paikalliselle Shoot Boxing eli Vale Tudo-salille kuukaudeksi treenaamaan.Tässä onkin kerennyt käymään siellä jo kuutena päivänä,tarkoituksena käydä joka päivä kun sali on auki mutta esim.huomenna lauantaina sekä tulevina päivinä keskiviikkoon asti on hyvin tärkeätä ohjelmaa sekä sali on kiinni jolloinka ei pääse vaikka haluisikin.


Ichi misosoup, kudasai!

Kotirouva Eve on kotirouvana.Hää on käyny muutaman kerran Manga Kissassa internetissä,juonut ilmaista kahvia sekä yleisesti häröillyt pitkin Tokiota sekä sen näyteikkunoita.


Akihabaran väenpaljous. Alue Tokion paras jos etsii esim tietokonevehkeitä.

Niin hirveästi ollaan kaikkea jo tehty ja uusia tuttavuuksiakin tehty mutta ei sitä kaikkee nyt heti jaksa kirjoittaa,ehkäpä tuo kotirouva Eve syventyy myöhemmin noihin asioihin.Onhan hänellä nyt uusi läppäri sekä muut pelit ja vehkeet halvalla japanista!!!Näkisittepä kuinka hän hyppii ja pomppii riemusta.


Löydettiin kauppa nimeltä "ehkä söpö". Innostuneina juostiin sisälle että hei onkos täällä suomalainen omistaja tai jotain?? Kovasti hymyilivät (eivät siis ymmärtäneet) ja kiittelivät kun oltiin niin innostuneita. Koitettiin selittää, että ollaan Suomesta ja kyseltiin mistä toi nimi tulee? Vastaukseksi tuli, että ihmiset kehuvat heidän tuotteiden olevan "niin söpöjä", siitä siis nimi "ehkä söpö". Lopulta ei silti selvinnyt, että miksi tämä nimi juuri suomen kielellä :D



Anime. Imperial Palacen puisto.

Huomenna menemme sumoilemaan!Siitä myöhemmin lisää.


Eläviä malleja Benettonin näyteikkunassa, alue Shibuya.

Kirjoittanut Kaitsu

Lopuksi vielä: Hyviä kuvia on nyt niin paljon, ettei niitä kaikkia viitsi tänne pistää, klikatkaa siis itsenne Kuvia12 linkistä toisten kuvien pariin :)

Even Bollywood hetket

Hitto kun suututtaa. Olin just kirjoittanut sikapitkan tekstin ja kaikki katos yhtakkia tallentumatta. Perse. Noh, koitan uudestaan :D

Mumbaissa ollessamme kadulla oli pyorinyt tyyppeja metsastamassa extroja Bollywood leffaansa. Paatin sitten menna sinne, kun se tuntui olevan one-in-a-life-time-experience. Kaitsu ei tullut, koska seuraavana paivana olis lahto Tokioon ja meidan piti postittaa yks postipaketti.

Lahto oli aamulla kahdeksalta (great) ja aamupala oli kerettava syomaan sita ennen. Olivathan he luvanneet kaiken ruoan ja juoman, mutta ei sita voi olla koskaan taysin varma. Syotyani ihanan pelastus armeijan aamupalan, suuntasin ulos busseille, jotka veisivat meidat kuvaspaikalle. Siella tutustuin heti muutamaan mukavaan henkiloon, olihan se helppoa, kun he puhuivat venajaa, vaikkeivat kaikki venalaisia olleet. Yksi slovakilainen heppu tuli sitten bussissa istumaan viereeni, oltiin sita aiemmin taivasteltu edellisilta oilta saamiani paukamia, jotka pelastus armeijan patjoissa lymyavat punkit olivat saaneet aikaiseksi. Han kertoikin sen paikan olevan kuuluisa siita. Kiva. Olin kylla itsekin lukenut siita, mutta en kai ollut ajatellut sen olevan NIIN paha ongelma.

Matkallahan kertoi asuneensa viimeksi kotimaassaan 15 vuotta sitten. Han on asunut pitkin poikin maailmaa, aina vuosi siella taalla. Nyt han tuli Goalta, josta han kertoi, etta hanelle oli sattunut siella sama juttu kuin monelle muulle, eli han oli jaanyt sinne paljon suunniteltua pidemmaksi aikaa. En ihmettele yhtaan. :)
Hanen tyo on tosi joustavaa, han on nimittain graafinen suunnittelija eli han tekee esim web-sivuja ja valokuvaa. Kuulosti niin mahtavalta :)
Kysyttaessa oliko tama hanen ensimmainen Bollywood-kokemuksensa, niin han naurahti etta ei. Han on ollut monesti, viimeksi ihan mainoksessa jonkun ison nayttelijan kanssa, jota muut kumarteli ja palvo, kun taas han ei tiennyt hittojakaan kuka se oli eika valittanyt. Han kay nayttelemassa ja extraamassa, jotta han saa ilmaiset ruoat ja hieman taskurahaa, mutta kaiken kaikkiaan sen takia, etta: " What else do I have to do?" Ei paha. :)

Saavuttuamme melkein tunnin? ajomatkan jalkeen perille, oli ihmetys suuri. Olin kuvitellut, etta kuvaukset tapahtuisivat jossain ulkona helteessa, mutta saavuimmekin ihan johonkin studiolle. Tutustuin heti lisaa uusiin ihmisiin, yksi mm oli portugalilainen Eva, joka osoittautui stunttiajajaksi. Vau! :) Hanen kanssaan tulimme hyvin juttuun, oltiin Eve ja Eva :D Paikalla oli paljon, paljon eri kansallisuuksia, heti ekaks kun saimme puvut kasiimme yksi Nigerialainen aija huudahti meille: "mm you look good!". Just.. Ja jatketaan matkaa. :D
Sovituskopissa tytot paasivat elementtiinsa, nimittain rattien pariin! Oli tosi hyva ilmapiiri, kaikki auttoivat toisiaan ja kehuivat ym. Tosi hauskaa :) Sain lopulta upean, tosin tosi paljon liian ison mekon tisseista, oli helmakin liian pitka. Se sai nyt kelvata. Asusteista paatellen, olimme menossa kuvaamaan jotain juhlimis-kohtausta, todennakoisesti musiikkivideota.
Kavimme ulkona syomassa, ruoka ei ollut ihme kylla mitaan kamalaa. Katselin hieman ihmeissani yhta keitettya kananmunaa tosin, siina oli jotain punaista. Yksi mies saanoi minulle, etta se ei kuulemma ollut mitaan vaarallista. Kysyin mista han tietaa, niin han kertoi kasvattaneensa kanoja joskus :D Sit kun haukkasin kananmunasta palan, han kertoi sen olevan verta. Kiva. Han kertoi olevansa kotoisin Manchesterista, Englannista. Paljon myohemmin illalla paljastuu, etta han asuu nykyaan Bangladeshissa (opettikohan han?) ja tekee lauluja, vaikkei tosin julkaise tai kirjoita niita ylos (melodiaa). Loppujen lopuksi han teki minustakin laulun :D

Bollywood-tyyppien mielesta minun kenkani (Crocsit) eivat kai olleet tarpeeksi seksikkaat (ala, eiko??) niin he lahettivat minut vaihtamaan ne pois. Kun ajatellaan Intian naisten jalkoja, niin luuletteko etta tama sitten oli helppo tehtava? Loppujen lopuksi sain liian pienet kengat, johon oli pakko ahtautua. Ne lensivat kylla sitten jossain vaiheessa iltaa hevonkuuseen ja Cinderella-lempinimenikin tuli siita :D

Kokeneemmat kertoivat, etta extrojen homma on 80% pelkkaa odottelua. Ja niinhan se olikin. He saapuvat kuvauspaikalle melkein aina ensimmaisina, vaikkei heita tarviskaan kun vasta illalla. Se ei kuitenkaan haitannut, oli niin kiva tutustua uusiin ihmisiin ja katsella, miten kuvaukset sujuvat. Paikalla oli extrojen lisaksi kaksi tanssijaryhmaa, oli intialaisten poikien tanssiryhma (he kiiltelivat kuin discopallot) ja venalaisten tyttojen tanssiryhma, jotka olivat hieman hermostuneen oloisia, taisi olla heidan ensimmainen Bollywood esiintyminen :)

Meita ohjattiin sinne tanne "tanssiklubia", ojennettiin jopa drinkit kateen, jotka sitten osoittautuivatkin laimennetuiksi fantoiksi. nam :P
Tutustuin myos pohjois-intialaisiin tyttoihin, jotka nayttivat mielestani kylla ihan Kiinalaisilta tai enemmankin Tiibetilaisilta. Noh, ei arvaus kauas siita mennyt :) Yksi kertoi olevansa toissa asiakaspuhelinpalvelussa jollekin amerikkalaiselle yhtiolle. Paiva koostuu siita kun sinne soittelee ihmiset ongelmineen, yleensa koskien tietokone juttuja. Tavanomainen puhelu alkaa nain:
Tytto: Microsoft blaa blaa Hello How can I help you?
Asiakas: YOU FUCKIN IDIOTS!!!!!!!!!

Mielenkiintoinen tyo. Usein tulee myos kommentteja, kuten "opettele englantia" ja "haista paska". Kerroin hanelle, miten tapasin venajalla tyton, jolla on viela erikoisempi tyo asiakaspalvelijana. Han on nimittain toissa puhelinpalvelussa yhtiolle nimelta VIAGRA. Jep, juuri se yhtio. Ja hanen asiakaspalvelupiiriinsa kuuluu koko Eurooppa. Voitte kuvitella minkalaisista ongelmista ihmiset soittaa sinne... "Apua mita ma teen, ma en saa sita alas?" ja sita rataa :D

Lopulta alkoi tapahtumaan oikein kunnolla kun paikalle saapui intian kuumin stara, leffan toinen paanayttelijoista: Shahrukh Khan. Mekin ollaan Kaitsun kanssa nahty hanet monissa elokuvissa, ei ollut siis ihan tuntematon tahti mullekaan. Han on myos monissa mainoksissa ja yksi intialainen tytto Udaipurista sanoi meille, etta han on nayttelijoiden kuningas. Jaahas :)


Toinen paanayttelija oli vuoden 1994 miss Universum Sushmita Sen, joka on monien tyttojen idoli.
Syita hanen palvontaansa on monia, mutta yksi mita moni tuntui korostavan hanessa, oli se miten kaunis han on, kuinka menestyksekas ja miten han on yksinhuoltaja aiti. Ja ihan omasta tahdostaan, nimittain han adoptoi intialaisen tyton yksin, tytto on nyt 8 tai 9 vuotias. Ostin tassa taannoin intialaisen lehden, niin siinakin oli monen sivun juttu hanesta ja kauniita kuvia missa han on esim rannalla tyttarensa kanssa. Mielestani Intia kaipaa enemman tallaisia vahvoja naisroolimalleja, silla moni nainen on epareilussa asemassa Intiassa. Moni tytto saa nykyaan jo menna opiskelemaankin mutta vain siihen saakka kunnes hanet naitetaan. Pakkonaitetaan. Avioerotkin ovat usein harvinaisia, vaikka syyta olisi monesti erota. Monelle koituukin kohtaloksi kotiaidin rooli (en kuitenkaan paheksu sita!) vaikka haluja olisi edeta sita ennen urallaan tai edes valita haluamansa mies. Ei se pakkoavioliitto miehillekaan ole helppoa, usein mennaan naimisiin nuorena saamatta nauttia nuoruudesta, siita sitten vaan elattamaan perhetta. Mutta maan tavat...

Loppuilta meni vasyneissa merkeissa, moni huojui vasymyksesta. Kohtauksia keksittiin melkein sita mukaa kun elokuvaa tehtiin, mutta purkkiin meni. Bollywood tekeekin maailman eniten elokuvia vuodessa (kylla, enemman kuin Hollywood) nimittain noi tuhatkunta elokuvaa vuodessa! Kylla sita sitten siita laadustakin tingitaan. Jos katoitte ton Russel Peters-linkin, niin hankin siina kertoi tavanomaisen Bollywood-elokuvan juonen, eli tytto tapaa pojan, poika tapaa tyton, he eivat saa olla yhdessa, sit siina on joku pahis (jolla on usein viikset) ja sit vahan draamaa valiin, hieman yhteislaulua ja -tanssia ja lopulta kaikki paattyy onnellisesti. ;D


Kun kello oli kymmenen tai jotain, huudettiin viimein "Ok thats it, thankyou!". Sita ennen oli huudettu koko ajan "One more!" ja aina vaan se onemore... Sita kuulee kadullakin :D Sulle tarjotaan jotain kraasaa, ja vastaat etta sulla on jo sellanen. Vastaukseksi tulee etta "One more!" :D

Oli haikea lahtea kun piti erota niin monesta uudesta tuttavuudesta. Oli ollut mita mahtavin paiva! Bussissa ollessamme jatkoimme viela laulamalla toisillemme omia laulujamme, kana-lauluntekija-mies lauloi omia savellyksiaan ja tuntui etta kaikki olivat vahan vasyneita. Saatiin palkkiokin! Nimittain 500 rupiaa! ;) se on aina kotiin pain. Mahdollisuus olis tulla neljana seuraavana paivanakin kuvauksiin, onneksi en paase. Moni kylla sanoi viela menevansa! Saahan sielta ilmaiset ateriatkin.



Ja loppuun viela IHAN OIKEASTI tosi suosittu hitti talla hetkella.

Kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa - Mumbai

Viimeinen matka Intiassa (toistaiseksi).


Mumbai.


Nakyma ikkunastamme.


Even punkin puremat. Alkaa huoliko,tama kuva on ihan vaan kasivarresta.





Juomatauko.


Kaitsu poseeraa. Vaihteeks. :D "Kaitsun matka"


Apina. Piti olla varoivainen evaittensa kanssa, moni joutu luovuttamaan ne naille retkuille.


Ihmisvilinaa.


Veistoksia luolan sisalta.


Visiitti Elephant-saarelle.


Taksi Mumbain vehreyssa.


Teetin kantolaukun joogamatolleni. Kangas makso kolmisen euroo kuten myos tyo.



Intialainen Masala Dosa-ruoka. Ei tehnyt tosin Kaitsuun vaikutusta, mausteet kun ovat omanlaiset.


Ihana vehreys meidan ekan hotellin edessa.


Puluparvi Taj Mahal-hotellin edessa. (jos se nyt oli se)


India Gate


Hyvinvointia Mumbaissa

Kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa - Goa

Mukava hotellimme pitajaperhe.


Even sandaalit hajos, kiitos "pitkasta" palvelusajasta (5kk).Onneksi jeesusteippi korjaa kaiken! ;)


Rantakoira.


Juhla-ateria Goalla, suussasulava King Fish!


Kalastajaveneita Goalla.


Sudenkorento.



Aaatsiuuu!


Upea maisema Goalta.


Kaitsu hautautu jostain syysta hiekkaan, ihme kaveri. Eve: "Ma kayn hakeen kameran, ala mee mihkaan. Kato ettei koira pissaa sun paalle!" Eve juoksee pois. Hetkea myohemmin, Eve tulee takaisin. Kaitsu: " Voi helv****! Ota akkia se kuva, ennenkuin toi koira pissaa uudestaan mun paalle!"

Lentokone-matka

Saavuimme Tokioon Mumbaista pitkan lentokone reissun jalkeen. Tai no ei itse lento pitka ollut, mutta kun meidan kone suuntasikin ensin Delhiin (2h), jossa seisoimme 1,5h, paasimme vasta sen jalkeen itse Japanin lennolle, joka kesti 7 tuntia. Lentokonematkustaminen ON saastuttavaa ja emme edelleenkaan kumpikaan halua kayttaa sita, mutta tassa tapauksessa kerron hieman lennostamme, kun kerran jouduttiin lentamaan.

Lentoasemalla kaikki sujui todella liukkaasti, tulimme sisaan ja hujauksessa olimmekin jo koneessa. Sita ennen oli hassua nahda intialainen katuruoka pakora yhdessa kahvilassa. Sita myytiin 53 rupian hintaan kun kadulla se maksaa 5 rupiaa! Yli kymmenkertainen hinta siis. Kaikki muukin kallistui, tavarat ilmoitettiin dollareissa jotta hinta nayttais natimmalta, kuten karkkipussi: vain 6 dollaria! Nayttaahan se siedettavammalta hinnalta kuin 283.58 rupiaa :D

Ostin viimeisilla rupioillamme kaks kirjaa ja lehtia. Niille tulee viela jarkevaa kayttoa! Intialaiset lehdet (Vogue, Good Housekeeping, pari muuta...) ovat etenkin kiva muisto Intiasta. Kirjat olivat mielenkiintoisia, yksi oli romaani, joka kertoi Japanista (Hiroshiman pommitukset), Intiasta ja Amerikan 9/11 tapahtumista. Aika mielenkiintoista, miten nama kaikki liitetaan yhteen. Toinen oli painavaa asiaa sisaltava kirja Hot, Flat and Overcrowded joka kertoo ilmastonmuutoksesta, sen syista ja seurauksisa, mita asialle voidaan tehda ja kaikesta muustakin. Kirja on Amerikan nakokulmasta, joka on toisaalta ihan mielenkiintoista, mutta toisaalta sen kirjoitusmalli on hieman egoistista ja kirja kaipaa suurta syvennysta (sisaltaa politiikkaa). Jos kiinnostaa, niin : http://www.energysniff.com/?p=240

Meita lennatti Indian Air, ja kuvittelimme, etta astumme sillipurkkiin, jossa ihmiset istuu koneen katolla pummilla, riivaajat astuu sisaan myymaan killuttimiaan ja kone kolisee, just ja just pysyy kasassa, korvan vieresta pauhaa Bollywood-tunnarit taysilla ja ihmiset meuhkaa ja syo kotoa tuomiaan evaita. Noh, kaikki tama osoittautui vaaraksi.
Kone oli boyeing vai mika nyt onkaan, iso kuitenkin. Penkkirivit olivat pitkia, vierekkain mahtui istumaan 10 henkea. Oli kaksi kaytavaa,joka istuimessa oli ruudut, johon oli oma kaukosaadin. Siita pystyi katselemaan monia monia leffoja, tv-sarjoja, kuunnella musiikki (kymmenia vaihtoehtoja), pystyi pelaamaan peleja, shoppailla, katsella musiikkivideoita... Huh! Ja jokaiseen oli omat korvakuulokkeet, jolloinka ihmiset eivat hairinneet toisia toiminnallaan! Niin epa-intialaista! ;D
Kaitsua tama rauhoitti suuresti, hanen matkansa helpottuisi eden hieman, kun han voisi keskittya johonkin muuhun, kuin siihen ajatukseen, etta koska tama kone syoksyy maahan.
Saatiin ateriat, juomat, viltit, tyynyt, kaikki. Oli kylla palvelu kohdillaan. Jos jotain "ekologista" pitaisi sanoa tasta lentomatkasta, niin ainakin he kayttivat kunnon metallisia ruokailuvalineita, eivatka mitaan pimpulapompula muovisia-poisheitettavia. Epa-ekologisuuteen sitten viittasikin moni asia, tassa muutama:
*Kone ei ollut taysi. Ei laheskaan! Ihmiset nukkuivat yksin kolmen-neljan penkkirivella!
*Lentaminen itsessaan kuormittaa ymparistoa.
*Kaikki oli pakattu muoviin. Viltitkin! Sen sijaan, etta jokaiselle annettiin 2dl vesipullot, oltaisiin voitu jakaa kannusta vetta laseihin tai edes antaa isompi pullo.
*Jokainen telkka/naytto oli paalla. Jopa niissa istuimissa, missa ei istunut ketaan! Kokeilimme kaukosaatimia, niin ne hohkasit kuumaa.
*Ilmastointi oli paalla koko ajan. Sita ei saanut pois paalta, joten oli kylma ja ilma oli todella kuivaa. Taisimme molemmat saada myos vetoa (+45 asteen jalkeen) joten niiskutimme koko ajan.
*Edelleenkin se lentaminen saastuttaa paljon. Voi herran jestas ma vihaan itseani!


Noh, ei siita sen enempaa. Pelotti hieman Delhissa ollessa, kun koneesta sammu kaikki virta pari-kolme kertaa. Ajateltiin, etta saavuttaakohan tama koskaan maaranpaataan... Heh. Ei kuitenkaan juostu ulos koneesta.

Nukkuminen sujui hyvin, tosin tuli herailtya usein. Aamulla saimme pikaiset aamupalat, vaikkakin moni oli viela ihan sikeissa. Katsoin pitkaan tarjontaa: vesipullo (edelleen se 2 desin), kelmuun pakattu en-sisalla-mitaan-muuta-kuin-voita-sokeria-jauhoja-ja-sailonta-aineita-pullaa ja vaalea-vaalea-sampyla (voin kera). Valitsin jostain syysta veden.

Taytimme muutaman lapun, yhdessa lupasimme etta olemme terveita (enhan-mina-nyt-mikaan-sikafarmari-meksikosta-ole!) xD Tullilappuun ruksasimme vaan pelkkaa nouta katsomatta, maahantulo-lapun taytto sujui jo automaattisesti. Lentokentalla ei voitu itsellle mitaan: hymyilimme kuin kaksi hangon keksia! Hoin itse kuin hullu koko ajan kaikesta: IHANA! Kun yksi virkailija ohjasi meita kasillaan maski paassaan eteenpain (vaikka ei ollut mitaan muuta suuntaa edes menna), hokien jotain monotonisesti japaniksi, sekin oli "Ihana!". Ei kai hanen tarkoituksenaan ollut olla ihana.
Riensimme molemmat vessaan, odotin jo tuulta-pyllyyn-ponttoa, mutta taytyi tyytya tavalliseen. Tosin vesihanat ja saippuateline olivat automatisoituja. Hyva alku ;)

Menimme kaikesta lapi hujauksessa. Kuvittelimme, etta meilla kestaisi pitka aika kaikessa horhoilyssa, mutta saimme viisuminkin huomaamatta! Todella suuri ero aiempiin maihin verrattuna! Viisumi huomaamatta, voitteko kuvitella!? Meilta otettin myos naamakuva ja sormen jaljet. Sormenjaljet otettiin niin, etta laitettiin etusormet yhden laitteen kohdalle ja painettiin. Naps! Olipas helppoa!
Kaikki tuntui niin utopistiselta Intian jalkeen. Asiat toimimat ilman tungosta ja huutamista, vau!

Ihmiset tuntuivat toooodella kohtelialta, pukeutuminen oli siistia, kaytos moitteetonta, kaikki on automatisoitua ja helppoa... Tasta se Japani sitten alkaa! :)

Japaniiiiin, ma tahdon niiiiin, taas trallallaaa.... :)

Hei rakkaat ihmiset!

Tiistaina lennamme Tokioon! Olemme niin innoissamme, ettei meinaa pysya housuissa (mutta alkee huoliko, me pysymme.) Willi idea tuli vaan jostain syvalta harmaantuneiden aivosolujen seasta, ja pakkohan se nyt on toteuttaa, kun ollaan lahempana Japania kuin koskaan.

Teoriassa olis hauska idea, jos Japanin jalkeen jatkaisimme Amerikkaan ja siita Suomeen. Sit oltais kirjaimellisesti tehty maailman YMPARI matka :D Mutta sita ei viela tieda. Alustavasti lahdemme Tokiosta etenemaan etela-japaniin ja siita sit ylos pohjois-japaniin, josta sitten ottaisimme lautan Vladivostokkiin (Venaja) ja siita junailemme itsemme Suomeen (tiedan, etta haluatte kovasti kuulla lauseen: "tulemme Suomeen"). Tai sitten hieman epa-ekologisempi vaihtoehto on LENTAA taas Kreikkaan ja ja interreilata ittemme Euroopan halki Suomeen ( kylla, takaisin Suomeen :D )
Oli miten oli, naemme sitten joskus, mita mielemme tekee tehda.

Japani on kallis maa. Mutta ei syyta pelkoon (koitan tassa oikeasti vain rauhoitella itseani), sielta voi kuulemma selvita halvemmalla kuin monesta muusta maasta. Taytyy katsoa tarkkaan mita syo, missa ja milla liikkuu, missa nukkuu... Mutta joistakin asioista emme voi tinkia, kuten pallokalasta! Kylla! Aiomme ehka kokeilla pallokalaa, eli tarkoittanee sita, etta meidan rahakukkaron nyoreja joutuu loysentamaan sen verran, etta sielta saa kaivettua 100 euroa. Gulp...

Japanissa tulee olemaan monenlaisia vaihtoehtoja majoituksen suhteen. On bisneshotelleja, perinteisia japanilaisia ryokaneja, rakkaushotelleja (Nukkumista varten. Mita te kuvittelitte?!), rakkauslinnoja, dormitoreja, kapselihotelleja, lankkari-tyylisia hotelleita, majataloja ja retkeilymajoja, manga kissoja, temppelimajoitusta, Minshuku- majoitusta... Huh..taytynee vahan selittaa:


Ryokan on perinteinen majatalo, joissa etenkin japanilaiset kotimaanmatkailijat viihtyvät. Ryokanit tatamimattoineen ja paperiovineen panostavat ruokaan ja kodikkuuteen. Keskeinen osa ryokanien palveluita on ofuro-kylpy. Ryokanissa oleskellaan majatalon tarjoamissa yukata-oloasuissa.

Kapselihotellit:Tehokas japanilainen ei tarvitse nukkumiseen sänkyä enempää tilaa. Siksi japanilaisissa suurkaupungeissa onkin hotelleja, joissa nukutaan kapseleissa. Kapseleissa on yleensä oma pieni tv, mutta kylpy- ja saunaosasto sekä oleskelutilat ovat yhteisiä. Naiset eivät tavallisesti ole kapselihotelleihin tervetulleita. Halvimmillaan kapselihotellit ovat alle 20 euroa yö. Jos budjetti on oikein tiukka, voi myös kysyä mahdollisuutta yöpyä kapselihotellin saunaosaston nojatuolissa. Näin monet paikallisetkin tekevät.

Love-hotellit: Asunnot japanilaisissa suurkaupungeissa ovat ahtaita, joten rakastavaiset eivät aina pääse lukittujen ovien taakse. Love-hotelleiksi kutsuttujen tuntihotellien huoneet on usein sisustettu teemaan sopivaksi, niissä voi esimerkiksi olla pyörivä sydämenmuotoinen sänky. Love-hotelleissa voi majoittua myös koko yöksi.

Minshuku: Japanilainen versio bed and breakfastista on minshuku. Minshukut ovat perheyrityksiä, joissa voit kokea perinteisen japanilaisen vieraanvaraisuuden ja tutustut paikalliseen arkeen. Minshukuita on enimmäkseen maaseudulla, mutta myös kaupungeissa.

Hostellit ja dormitoriot: Hostellit ovat yleensä hotelleja halvempi yöpymismuoto ja ne ovat viime aikoina kasvattaneet suosiotaan. Dormitorio on käytännössä sama asia kuin hostelli, paitsi etta dormitoreissa nukutaan usein kerrossangyissa tai huoneessa, joka jaetaan 10 hengen kesken. Tarkeat tavarat sailytetaan lokerossa, johon pistetaan oma lukko. Dormitorioissa sängyn saa jopa 10 eurolla.


Manga Kissa: Jos haluat surffailla netissa, kuunnella musiikkia, juoda lattea tai vain lueskella manga-sarjakuvalehtia, Manga Kissa on oikea paikka sinulle. Manga Kissat ovat Manga-sarjakuvalehtiin erikoistuneita kahviloita, joissa nuoriso tykkaa viettaa aikaa. Maksat tietysta ajasta ja siirryt hengailemaan omaan koppiisi. Yopymismahdollisuus on naissa mahdollinen, silla niita vuokrataan kahdeksaksi tunniksikin ja kahvilat ovat auki 24/7.


Valinnanvaraa riittaa, aiomme kokeilla noista vaihtoehdoista ainakin kapselimajoitusta, ryokaneja, manga kissoja... Tai varmaan pian kaikkia :D




Intia:
Hei hei Intia! Olo on jopa hieman helpottunut, kun paasee lahtemaan. Alamme jo vahan vasymaan tahan kulttuuriin, mutta toki tulemme kaipaamaan monia asioita. Olemme myos omaksuneet muutamia intialaisia tapoja, kuten paan heiluttelemisen moneen suuntaan puhuttaessa toiselle, tinkimisen (Maksan vain 100. 100!!! EI! Vain 100!!! Menen toiseen paikkaan), tietyn puhetyylin... On siis jatkettava matkaa.

Eve menee muuten huomenna Bollywood-elokuvan taustajoukkoihin, luvassa luultavasti heilumista edestakas, kavelya, tanssimista... Sen nakee sitten! :) Kaitsu postittanee silla valin TAAS ison paketin, joka talla kertaa sisaltaa tuhottoman paljon eri koruja, ym roinaa.

Mumbai on kalliimpi kuin mikaan muu aiempi paikka Intiassa (paitsi ehka Goa). Sen huomaa etenkin majoituksen suhteen, tuplahuoneesta joutuu taalla maksamaan yolta jo 600 rupiaa! Sekin vielapa pelastusarmeijan tiloissa! Taalla kaikki alle 1000 rupian mestat on budget-hintaisia. Ero hinnoissa on valtava, silla esim Pushkarissakin maksettiin tuplahuoneesta yolta vain 100-120 rupiaa. No taytyy pitaa mielessa, etta Japani tulee olemaan paljon kalliimpi. Gulp...

Mumbai on ollut tosi mukava, yllatys yllatys. Tosin kuumuudesta johtuen emme ole jaksaneet tutkia nahtavyyksia hirveammin. Taalla on paljon vihreampaa kuin kuvittelimme, paljon kauniita rakennuksia. Toki onhan taalla taas niita Intian miinuspuoliakin, kuten suuret luokkaerot, hirvea liikenne (tosin PALJON organisoidumpi kuin monessa muussa Intian paikassa), riivaajia riittaa.

Emme ole muuten nahneet lehmia taalla, mutta TOSI laskeja koiria tosin. :D Olemme todenneet taalla useamman kerran, etta taalla Intiassa on myos tata "hyvinvointia", eli paikallisia rikkaita, jotka hopisevat toisilleen englantia oman kielensa valiin, juovat espressoa kalliissa kahviloissa ja he ovat joskus jopa...todella lihavia. Siis amerikan-lihavia. Matkan alussa mietimme, etta onko edes semmoista kasitetta kuin lihava-intialainen (silla liikuimme koyhemmissa maakunnissa), mutta taalla olemme todenneet, etta kylla. Pukeutuminen on taalla myos hyvin erilaista. Jos nainen (paikallinenkin) kulkee kadulla topissa (hui!kainalot nakyy!) niin eipa kaantyile paat enaa samaan malliin kuin esimerkiksi Gorakhpurissa. Toki kun mennaan Mumbain keskustasta kauemmas, asut muuttuvat taas perinteisimmiksi.

Ai niin :D Tuli vain mieleen... Miksi intialaiset miehet pistavat paitansa ylos niin, etta maha nakyy? Tai onko se aivan pakollista hieroa mahaa tai nanneja yleisella paikalla (kasi paidan alla)? Entas se haarojen raapiminen? Miksi? Mene ja tieda. Toki suomalaisillakin on paljon tapoja, mita muunmaalaiset eivat voi millaan kasittaa, kuten istuminen kuumassa huoneessa ALASTI muiden ihmisten kanssa tai pakollinen rituaali nupin sekoittamiseksi tiettyina vuoden paivina, joissain tapauksissa joka viikonloppu. Yksi herra ihmetteli myos miten suomalaiset voivat olla niin masentuneita? Ai, etta jopa lapset ja nuoret?? Jaa etta muutetaan kotoa jo 18-vuotiaana??? Vanhemmat pistetaan vanhainkotiin?? Minkalaista toimintaa se semmonen on? Niin. Mene ja tieda :)

Mutta myohemmin lisaa Intiasta, nimittain fiilistelya!

Mumbai

Istutaan junassa, lahestymme Mumbaita. Olemme jo Mumbain esiseudulla, sen huomaa lisaantyvien hokkelien maarasta. Slummialuetta selvastikin. Kaitsu: " Jos jonkun mielesta Turengissa ei oo mitaan, niin han ei ole kylla nahnyt mitaan. Taa paikka on kyl enemman tyhja-arpa." Asumukset ovat kasattu kaikesta mahdollisesta, oksista ja rateista, pelteihin ja tiileihin. Ihmiset pesevat itseaan ulkona, hoitavat tarpeitaan kaikkien nahtavilla, istuskelevat, kampaavat tukkaa, kuivattavat pyykkeja, korjaavat seka rakentavat asumuksiaan, syovat... Tilastojen mukaan Mumbain asukkaista 55% asuu slummeissa. Slummit ovat kuitenkin myos jarjestaytyneita, siella maksetaan jopa vuokraa.
Junaan astuu pysakeilla yha enemman ja enemman muovin keraajia (lapsia), kerjalaisia, kaupustelijoita... Lankkarinaaman nahtya heidan ilmeensa kirkastuu ja he tarttuvat meihin kerjaamaan. Annamme aina valilla kolikon pari. Kaikille ei voi antaa, heita on aivan liikaa. Yksi poika pukeutuneena naiseksi tulee meidan luoksemme: "Antakaa 100 rupiaa niin mina lahden." Pyydamme hanta lahtemaan. "Antakaa 50 rupiaa, niin mina lahden." Emme reagoi. Han lahtee. Tulee surullinen olo. Rahaa antamalla voimme parantaa ihmisten oloja paivaksi, jollain summalla viikoksikin. Mutta silla ei saa mitaan pidempiaikaista hyotya aikaiseksi. Emme voi olla taysin varmoja mihin se raha joutuu, mihin se kaytetaan. On huhuttu, etta jotkut vanhemmat rampauttavat lapsiaan ja pistavat kadulle kerjaamaan. On huhuttu myos rikollisliigoista, jotka pakottavat mm. lapsia kerjaamaan kadulle, huoraamaan. He rampauttavat heita myos, ottavat kerjuurahat itselleen. Huhuja liikkuu...
Jos haluaa auttaa ja koittaa edes jotenkin parantaa vahempiosaisten oloja, on parempi idea lahjoittaa rahaa (niin, yleensa siita rahasta on enemman hyotya kuin esim. vaatteista) joihinkin jarjestoihin, jotka toimivat alueella ja pystyvat OIKEASTI muuttamaan ihmisten elamaa.

Lainaus www.maailma.net sivuilta. Suosittelen muuten kovasti tota Slumdog Millionaire elokuvaa! Taitaa se siella Suomenkin paassa olla jo. (?)

Slummien miljonäärin tekijät tukevat Planin työtä Mumbaissa

16.04.09 15:29
Oscar-palkitun Slummien miljonääri elokuvan tekijät ovat lahjoittaneet Planille yli puoli miljoonaa euroa. Varoilla tuetaan Planin koulutus-, hygienia- ja sanitaatiohankkeita Mumbain slummeissa.

– On ainoastaan oikein, että osa elokuvan menestyksestä ohjautuu takaisin Mumbaihin, jossa kuvasimme elokuvan. Suurista haasteista huolimatta voimme auttaa ihmisiä katkaisemaan köyhyyden kierteen koulutuksen avulla, elokuvan ohjaaja Danny Boyle sanoo.

Yli puolet Mumbain 14 miljoonasta asukkaasta asuu slummeissa. Puhtaan veden saanti on slummeissa vaikeaa ja sanitaatio usein puutteellista. Erityisesti lapset ovat alttiita slummeissa helposti leviäville taudeille. Köyhillä alueilla lapsityö on yleistä ja pitkät ja turvattomat koulumatkat vaikeuttavat koulunkäyntiä.

– Slummien miljonäärin menestys on tuonut huomiota kaikkein haavoittuvimpien lasten asemaan Intiassa. Planilla on pitkä historia Intiassa lasten hyväksi työskentelystä yhdessä yhteisöjen kanssa. Lahjoituksen avulla tavoitamme yhä useampia lapsia ja he saavat mahdollisuuden terveellisempään ja onnellisempaan elämään, Plan Intian johtaja Bhagyashri Dengle sanoo.

Jo aikaisemmin elokuvassa tv-juontajaa esittävä intialaistähti Anil Kapoor luovutti palkkionsa Planin syntymärekisteröintityölle Intiassa. Plan on työskennellyt Intiassa vuodesta 1979 lähtien.

SUUKKOJA MAMMOILLE JA MUMMUILLE! :)

Kaitsu kiipesi palmuun aitienpaivan kunniaksi!


vUH VUH :)



hAU HAU :)